Musiikkialan tulevaisuus riippuu kyvystämme yhteistyöhön

Minkälainen on musiikkikilpailuiden tulevaisuus ja mikä niiden merkitys nuorille taiteilijoille? Miten digitaalisuus palvelee musiikkitapahtumia?

Näitä kysymyksiä pohditaan juuri nyt maailman musiikkikilpailujen federaatiossa, kun järjestölle valitaan uutta johtoa. Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas-Arjava on yksi presidenttiehdokkaista.

Marja-Leena Petas-Arjava

Musiikkitapahtumat kaikkialla maailmassa ovat joutuneet arvioimaan toimintaansa ja pohtimaan tulevaisuuttaan pandemian jälkeen.

Monille tapahtumarajoituksista on tullut selviämiskamppailu, josta kaikki eivät ole selvinneet. Useimmat kilpailut on siirretty tulevaisuuteen, jotkut taas ovat luovineet haasteellisessa tilanteessa erilaisin digitaalisin ratkaisuin.

Eindhovenin lyömäsoitinkilpailussa kilpailijat esiintyivät  kotikaupunkiensa studioissa samaan aikaan, kun heidän hologramminsa heijastettiin kilpailupaikan lavalle, jossa kamariorkesteri soitti. Tapahtuma striimattiin sekä yleisölle että tuomaristolle arvioitavaksi. 

Vaikeasta tilanteesta on onneksi seurannut jotain hyvääkin.

Fyysisiä kohtaamisia korvaavat virtuaalitapaamiset ovat lisänneet vuorovaikutusta ja lähentäneet kilpailunjärjestäjiä. Samalla mukaan keskusteluun on voitu tuoda myös muita musiikin alan toimijoita, kuten konserttijärjestäjiä ja managereita.

Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas-Arjava näkee tämän kehityksen myönteisenä: ”Kun entistä useammat osallistuvat pohdintaan musiikkialan yhteisistä uhkista ja mahdollisuuksista, meillä on aiempaa paremmat mahdollisuudet löytää kestäviä ratkaisuja.” 

Pétas-Arjava on toiminut pitkään paitsi Mirjam Helin -laulukilpailun luotsina myös musiikkikilpailuiden maailmanliiton (World Federation of International Music, WFIMC) hallituksessa ja varapresidenttinä. Hän tekee jatkuvasti yhteistyötä niin muiden musiikkialan verkostojen kuin laajemminkin taidealan kansainvälisten kattojärjestöjen kanssa.

Musiikkikilpailulle WFIMC on laatuleima, koska sen jäseniksi  hyväksytään ainoastaan korkeatasoiset kansainväliset klassisen musiikin kilpailut, jotka sitoutuvat järjestön asettamiin ehtoihin.  Jäsenkilpailuja on tällä hetkellä 108.

”Kilpailun järjestäminen ei sellaisenaan ole itseisarvo”, Pétas-Arjava sanoo.

Maailmanliittoon kuuluvien kilpailuiden missiona on löytää instrumenttinsa parhaat taitajat, esitellä heidät musiikkimaailmalle ja kansainväliselle yleisölle sekä tukea nuoria taiteilijoita uransa alkuvaiheissa.

Selvästi aiempaa suurempi määrä nuoria muusikoita hakeekin nyt kilpailuihin, sillä kamppailu esiintymistilaisuuksista on kovaa, ja  pandemia-aikana työtilaisuuksia on ollut erityisen vähän.

Striimatuilla kilpailuilla voi saada merkittävää globaalia näkyvyyttä, ja kilpailujen tarjoamat uran rakentamisen työkalut koetaan nyt erityisen tarpeellisiksi. Lisäksi kilpailuohjelmiston harjoitteleminen ylläpitää motivaatiota sekä toivoa menestyä esiintyvänä taiteilijana.

”Enää ei riitä, että jaetaan palkintoshekit ja hyvästellään. On tarjottava palveluita, jotka aikaisemmin kuuluivat ainoastaan managereille: koulutusta mediataitoihin ja pr-tilaisuuksiin, näkyvyyttä verkossa ja sosiaalisessa mediassa, levytyssopimuksia ja esiintymistilaisuuksia”, Marja-Leena Pétas-Arjava toteaa.

”Itse näen, että kilpailut toimivat siltana koulutuksen ja ammatillisen maailman välillä. Olisikin olennaista pohtia, minkälaisia taiteilijoita alalle koulutetaan ja millaisia valmiuksia tulevaisuuden taiteilijat tarvitsevat.” 

Monet musiikkialan toimijat miettivät nyt aikaisempaa aktiivisemmin omaa paikkaansa musiikin ekosysteemissä. Pétas-Arjavan mukaan myös kilpailujärjestäjien on otettava entistä suurempi vastuu kokonaisuudesta.

Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun tärkeitä periaatteita ovat vastuullisuus, integriteetti ja yhteisöllisyys. Tavoitteena on, että osallistumiskokemus on kilpailijoille mahdollisimman kehittävä ja yhteisöllinen.  

Suomalaisten kilpailuiden arvostus ei ole syntynyt vahingossa vaan tuloksena määrätietoisesta työstä.

”Kansainvälisissä organisaatioissa työskennellessäni olen oppinut arvostamaan pohjoismaista ajattelu- ja toimintatapaa”, Marja-Leena Pétas-Arjava toteaa. ”Hämmästyn edelleen ajoittain sitä, miten usein arvot ja eettisyys, jotka meille ovat itsestään selviä, tulevat kyseenalaistetuiksi.”

Pétas-Arjava haluaisi edistää maailmanliitossa nykyistä isompia keskustelulinjoja ja selkeämpiä kannanottoja. Musiikkikilpailuiden yhteiselle, pandemian jälkeiselle exit-strategiallekin olisi suuri tarve.

Kansainvälinen liitto voi harvoin auttaa paikallisissa haasteissa, mutta vertaistukea ja vaihtoehtoisia ratkaisumalleja tulisi tarjota ainakin kilpailujärjestämiseen liittyen. Vastuullisuudesta puhutaan kansainvälisessä kilpailutoiminnassa jo yleisesti, ja ajankohtaisia ovat myös ekologiset kysymykset.

”Voimmeko enää palata maailmaan, jossa taiteilijat matkustavat maapallon toiselle puolelle kilpailun alkuerää tai yhtä esiintymistilaisuutta varten?”

Musiikkialan toimijoilla kaikkialla maailmassa on yhteinen huoli tulevaisuudesta. Mihin lahjakkaat nuoret muusikot tulevaisuudessa työllistyvät? Miten rakennetaan kestäviä taiteilijauria? Miten tuetaan pandemiasta kärsineitä rakenteita, rahoitusta, alan infrastruktuuria?

Suomessa kulttuurialan jälleenrakennustyötä pohditaan Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla sekä Taideyliopiston sekä Kulta ry:n hankkeissa. Nähtäväksi jää, kykenevätkö alan toimijat astumaan ulos edunvalvonta-asetelmista kohti realistisia ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Taide- ja musiikkialan tulevaisuutta koskevat kysymykset ovat suuria, mutta näkemyksellisellä yhteistyöllä niihin on mahdollista löytää ratkaisuja.

”Tähän on voitava luottaa”, Marja-Leena Pétas-Arjava sanoo.