”Me pyrimme luomaan valoa” – haastattelussa Matija Meić
8.11.2022
Vuoden 2014 kilpailussa palkittu kroatialaisbaritoni Matija Meić palasi Musiikkitalon lavalle Kateryna Kasperin kanssa Voittajat lavalla – Lauluja Ukrainalle -konserttiin syyskuussa 2022. Haastattelussa hän kertoo urastaan ja pohtii musiikin ja kulttuurin roolia kriisiaikoina.
Tämä oli kolmas kerta kun esiinnyin Musiikkitalon lavalla 2014 kilpailun jälkeen. Musiikkitalo on suosikkipaikkojani ja on aina autuaallista juhlaa laulaa siellä.
Rakastan liedejä, ja kun minua pyydettiin konsertoimaan ja ehdottamaan mieleistäni ohjelmaa, oli kuin minulle olisi ojennettu syntymäpäiväkakku.
Kirill Kozlovskin kanssa esiintyminen on upeaa: hänen kanssaan tulee mentyä A+-tasolle. Olemme työskennelleet aiemminkin yhdessä vuoden 2017 Rauma Festivossa, missä esitimme Papandopulon laulusarjan. Kirill hallitsee instrumenttinsa täydellisesti ja hänen palettinsa on valtavan laaja. Kyse ei ole vain säestämisestä, vaan yhteistyöstä: se on kuin pingiksen pelaamista, syöttämistä edestakaisin.
”Kansainvälisen urani alku ja käännekohta”
Mirjam Helin -kilpailuun osallistuminen merkitsi minulle kolmea asiaa. Voi sanoa, että se oli kansainvälisen urani alku ja käännekohta.
Ensinnäkin korkeatasoisten laulajien arvosteltavana oleminen tarkoitti tuoretta katsetta kehitykseeni: olenko menossa oikeaan suuntaan? Palaute auttoi käytännön asioissa ja sain erinomaista uraneuvontaa. Myönteinen palaute on tärkeää nuorelle, kehittyvälle laulajalle.
Toisekseen kisa aukaisi ovia. Pääsin esiintymään Katerynan ja Gulbenkian-orkesterin kanssa Lissabonissa ja lauloin Helsingin Kaupunginorkesterin solistina Susanna Mälkin johdolla. Osallistuin myös Nathalie Stutzmannin ja Liverpoolin kuninkaallisen filharmonisen orkesterin Matteus-passioon. Mirjam Helin -kilpailun jälkeen saa osakseen huomiota.
Kolmanneksi kilpailu merkitsi taloudellista vakautta. Kilpailun jälkeen palasin Kroatiaan viemään opintoni päätökseen ja aloin rakentaa uraani.
”Tilaisuus olla pelkästään kokeneiden ammattilaulajien arvosteltavana on poikkeuksellista”
Kilpailu on mielestäni ainutlaatuinen. Se asettaa kilpailijan koetteelle kaikissa ammatin kolmessa osa-alueessa: liedmusiikissa, kirkkomusiikissa kuten oratorioissa ja kantaateissa, sekä oopperassa ja näyttämömusiikissa. Jos haluaa osoittaa taitojaan kaikissa näissä, Mirjam Helin -kilpailu on oikea paikka. Tilaisuus olla pelkästään kokeneiden ammattilaulajien arvosteltavana on poikkeuksellista. Useimmissa kilpailutuomaristoissa on hallintoväkeä, roolittajia, kapellimestareita ja muita vastaavia: heillä on erilainen näkökulma ja he kiinnittävät huomiota siihen miltä näytät ja miten liikut, koko pakettiin…Minusta tämä on Mirjam Helin -kilpailun merkittävin ja houkuttelevin puoli.
Mirjam Helin -kilpailu tarjoaa laulajalle myös harvinaisen kokemuksen, koska se järjestetään vain harvoin. Kilpailu tuo yhteen kokonaisen sukupolven parhaimmistoa.
Käytännön tasolla majoitus ja päivärahat ovat upea asia: raha-asiat helpottuvat ja kilpailijana voi keskittyä pelkästään laulamiseen eikä kulujen kattamiseen. Itse asuin suomalaisen perheen luona Lauttasaaressa. Oli hieno kokemus päästä tutustumaan suomalaiseen elämäntapaan sekä suomalaiseen ja helsinkiläiseen kulttuuriin.
”Poliittiset konfliktit yrittävät repiä meidät erilleen, mutta musiikki yhdistää”
Olen itsekin sodan lapsi. Tunnen monia, jotka kokivat henkilökohtaisia menetyksiä Jugoslavian hajoamissodissa 1990-luvulla. Tiedän, millaista sota on.
Oopperamaailma on aina ollut salliva ja kansainvälinen. Meitä on eri kansallisuuksia, erilaisia säveltäjiä ja kollegoita. Sota luo jakolinjaa ihmisten ja kulttuurin väliin, mutta kulttuuri ja musiikki pystyvät myös yhdistämään. Itselläni on sekä ukrainalaisia että venäläisiä ystäviä. Kun esiinnymme, olemme yhtä kansaa, meillä on sama tehtävä luoda musiikkia ja antaa kaikkemme. Työssämme ei voi olla jakolinjoja. Poliittiset konfliktit yrittävät repiä meidät erilleen, mutta musiikki yhdistää. Emme voi arvioida ihmisiä kansallisuuden pohjalta – vaan luonteen, arvojen, eettisen ja ammatillisen näkemyksen pohjalta. Ne loistavat sodan sumun läpi.
Me pyrimme luomaan valoa. Viemään yleisön toiseen ulottuvuuteen ja tarjoamaan hetken helpotusta. Kulttuuri ja musiikki ovat yhteisöllisiä. Lavalla ja sen takana on satoja ihmisiä, ja yleisön kanssa syntyy yhteisvoima, joka on melkein pyhä.
Pandemian jälkeen tämä on selvää. Esiintyjien, teknisen henkilöstön ja yleisön välillä on side. Tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan.
Viimeinen esitys, jonka teimme Münchenissä ennen koronasulkua, oli Jevgeni Onegin. Katsojia oli 50. Yleisö oli äänekäs ja innostunut, ja lopuksi me esiintyjät taputimme heille. Sulun jälkeen esitimme ensimmäisenä jälleen Jevgeni Oneginin. Syntyy pyhä tila: se miten taianomainen musiikki materialisoituu, ja tämä toimii molempiin suuntiin. Sota ja pandemia ovat tehneet ilmiön vielä näkyvämmäksi ja puhtaammaksi.
Taiteilijoina ja yksilöinä emme pysty suoraan vaikuttamaan kansainväliseen politiikkaan tai lopettamaan sotia, mutta voimme osoittaa, että välitämme: että ne, jotka kärsivät, eivät ole yksin. Jokainen puhdassydäminen taiteilija on tervetullut yhteisöömme. Ammattikuntamme ottaa ihmiset mukaansa jakolinjoista piittaamatta: näytämme esimerkkiä mukaan ottamisesta ja rakkaudesta. Hyväntekeväisyyskonsertit tulevat siihen päälle: aina parempi, jos sellaisia pystyy järjestämään.
Mitä seuraavaksi?
Olen viime aikoina siirtynyt kohti dramaattisempia oopperarooleja: haluan kehittää ohjelmistoani Verdin ja Puccinin suuntaan. Tällä kaudella esiinnyn Verdin La Traviatan Germontina ja Luisa Millerin Millerina, sekä Stravinskyn Hulttion tien Nick Shadowina. Odotan kovasti kansainvälisiä tuotantoja. Rigoleton ja Scarpian kaltaisia rooleja voi tutkiskella neljännesvuosisadan.
Teen myös lied-iltoja sekä Kroatiassa että Saksassa: The Songs of Death -konsertin marraskuussa. Mukana on Musorgskia ja suomalaista musiikkia eli Tauno Pylkkäsen Kuoleman joutsen. Kun esitin Pylkkästä Mirjam Helin -kilpailussa, pianisti Tuula Hällström lahjoitti minulle koko Pylkkäsen laulusarjan.
Katso ja kuuntele
Matija Meićin haastattelu Yle Areenassa vuoden 2014 kilpailussa
Kuva: Sami Mannerheimo