16 laulajaa valittu välieriin! 6.6.2024 Välierissä Sibelius-Akatemian R-talolla kilpailevat: Pe 7.6. klo 11 Josipa Bilić, sopraano, Kroatia Marie-Andrée Bouchard-Lesieur, mezzosopraano, Ranska Aksel Daveyan, baritoni, Armenia Kara Dugan, mezzosopraano, Yhdysvallat Pe 7.6. klo 18 Filip Filipović, tenori, Kroatia Renáta Gebe-Fügi, sopraano, Unkari Hedvig Haugerud, sopraano, Norja Junho Hwang, tenori, Etelä-Korea La 8.6. klo 11 Justyna Khil, sopraano, Puola Maciej Kwaśnikowski, tenori, Puola Jonghwan Lee, baritoni, Etelä-Korea Logan Lopez Gonzalez, kontratenori, Belgia La 8.6. klo 18 Kathrin Lorenzen, sopraano, Saksa Nuri Park, sopraano, Etelä-Korea Gabriel Rollinson, baritoni, Saksa Jingjing Xu, mezzosopraano, Kiina Välikilpailussa kilpailijoiden ohjelmassa on suomalaisen säveltäjän laulu, yksinlauluista muodostuva kokonaisuus, kuten tietyn säveltäjän laulusarja tai itse valitun teeman ympärille rakennettu yhdistelmä eri säveltäjiltä, sekä yksi ooppera- tai konserttiaaria. Välikilpailun ohjelman pituus on korkeintaan 30 minuuttia.
Miltä näyttää liedin tulevaisuus? – haastattelussa Keval Shah 23.3.2024 Vielä joitakin vuosia sitten Keval Shah tuskin olisi osannut kuvitella tätä vaihtoehtoa: keskeltä brittiläistä lied-kenttää hän on päätynyt lehtoriksi Sibelius-Akatemiaan ja on kovaa vauhtia uppoamassa syvälle suomalaiseen musiikkielämään. Eikä hän tällä hetkellä voisi toivoa parempaa tilannetta. ”Suomessa ollessani olen löytänyt kuka todella olen. Nyt tiedän mitä haluan ja mitkä ovat taiteelliset kiinnekohtani, ja se on todella hyvä tunne. Se olisi voinut sattua jossain muuallakin, mutta nyt olen täällä, ja tämä on parhaita asioita mitä minulle on tapahtunut!” pianisti kertoo innoissaan. Istumme Sibelius-Akatemian R-talon kahvilassa. Kesäkuun alussa viereisessä konserttisalissa käydään Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun alku- ja välierät, ja Keval Shah istuu silloin tuomaristossa, ensimmäisenä ei-laulajana kilpailun historiassa. Liedin määritelmää laajentamassa Kun Shah nimitettiin Sibelius-Akatemian uudeksi liedmusiikin lehtoriksi, hän oli vain 25-vuotias mutta niittänyt jo kosolti mainetta lied-pianistina Iso-Britanniassa ja Manner-Euroopassa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, hän on tuonut Sibelius-Akatemian lied-musiikin opetukseen uusia virikkeitä ja hyödyntänyt kansainvälisiä verkostojaan oppilaitoksen vierailijaohjelman puitteissa. ”On upea prosessi opettaa sellaisia nuoria, jotka eivät ehkä vielä tunne liediä niin paljon. Voin avata heille uusia näkymiä ja auttaa heitä löytämään oman taiteellisen visionsa”, hän kuvailee. ”En kerro heille miten heidän pitäisi tulkita, vaan autan heitä oivaltamaan keitä he ovat ja tuomaan sitä musisointiinsa.” Shah uskoo, että lied-kulttuuria on mahdollista laajentaa samalla kun sen perinteistä ohjelmistoa vaalitaan. Intialaistaustaisesta perheestä tuleva brittipianisti on tilannut uutta laulumusiikkia esimerkiksi sanskriitin ja punjabinkielisiin teksteihin säveltäjiltä, joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolella. Hän kuratoi Sibelius-Akatemian Soiva kieli -laulumusiikkikonsertteja ja kannustaa opiskelijoitaan tuomaan ohjelmistoonsa sellaistakin musiikkia, jota ei ehkä miellettäisi liediksi. ”Tällä hetkellä eräs luokallani aloittanut duo kirjoittaa ja säveltää omia laulujaan sekä tuo konsertteihin tuntemattomia suomalaisia säveltäviä naisia”, hän hehkuttaa. ”Kun teimme opiskelijoiden kanssa konsertillisen uutta laulumusiikkia Musica nova Helsinki -festivaalille vuosi sitten, opiskelijat ottivat haasteen täysillä vastaan ja yleisö oli todella innoissaan. Tätä on liedin tulevaisuus, ja se kulkee käsi kädessä vanhan ohjelmiston kanssa – kyseessä ei ole joko-tai-asetelma.” Monipuolisia esimerkkejä lied-kulttuurista ja raikkaita tulkintoja klassikoista Shah toivoo kuulevansa myös Mirjam Helin -kilpailussa. Hän on aiemmin toiminut kilpailupianistina Lontoon Wigmore Hallin laulukilpailussa ja odottaa mielenkiinnolla tuomarointitehtävää, etenkin välikilpailua, jossa kilpailijat tarjoavat lied-resitaalin pienoiskoossa. ”Mukana on kilpailijoita niin monesta eri maasta, että toivoisin kuulevani musiikkia heidän omilla kielillään ja heidän musiikkikulttuureistaan. Kilpailut ovat mahtavia kohtaamispaikkoja. Toivon että minunkin mielikuvitustani laajennetaan uusilla laulu- ja esiintymistavoilla.” Tilaa kohdata vaikeita kysymyksiä Keval Shah on otettu siitä, että hetimmiten Suomeen asetuttuaan hän sai tehdä yhteistyötä Anu Komsin ja Karita Mattilan kaltaisten laulajien kanssa sekä ehti haastatella Kaija Saariahoa radio-ohjelmaan BBC:lle. Mattilan kanssa Shah myös piti Wigmore Hallissa hiljattain mestarikurssin, johon valittiin joukko suomalaisia opiskelijoita. Suomessa Shah sekä esiintyy kotimaisten laulajien kanssa että tuo konserttisarjoihin omia kontaktejaan. Baritoni Theodore Plattin ja sopraano Anna El-Khashemin kanssa Shah konsertoi vastikään Helsinki Seriös -konserttisarjassa, jonka taiteellisessa suunnittelussa on tällä hetkellä myös mukana. Elokuussa Luosto Soi! -festivaalilla hän esittää uutta laulumusiikkia Theresa Pilslin kanssa. ”Nuorelle lied-sukupolvelle on tyypillistä, että tehdään yhteistyötä monien ihmisten, ei vain sen tutuimman lied-partnerin kanssa”, hän kertoo. ”On hirveän jännittävää alkaa työskennellä uuden ihmisen kanssa. Esimerkiksi tammikuussa tein resitaalin Klassinen Hietsu -sarjassa sopraano Erika Baikoffin kanssa, jonka olin tavannut vain kerran aiemmin. Ensimmäinen puoli minuuttia lavalla uuden laulajan kanssa voi olla aivan taianomainen, kun löydämme toistemme lavapersoonat yleisön edessä reaaliajassa!” Pianistin on Shah’n mukaan oltava mukautumiskykyinen kameleontti mutta samalla tinkimätön omissa taiteellisissa näkemyksissään. ”Omaa taiteellista olemustaan ei saa uhrata, mutta samalla on oltava hyvin avoin. Pianisti ei ole jukeboksi tai karaokekone. Liedissä on kyse kahdesta ihmisestä, jotka tutkailevat yhdessä runoutta ja sointeja.” Sama avoimuus koskee yleisön kanssa kommunikointia. Shah näkee, että hektisessä, yhä enemmän julkiseksi valuvassa nykyajassa lied-musiikin intiimiys ja välittömyys on ainutlaatuista. ”Haluan toimia taiteilijana tässä maailmassa, luoda tilan, jossa yleisö voi pohtia vaikeitakin kysymyksiä. Lied voi tarjota tähän suoran keinon tekstin ja musiikin kautta.” Kaikki irti synergioista Keval Shah konsertoi säännöllisesti Iso-Britanniassa, mutta on vankasti kotiutunut Helsinkiin. ”Helsinki on todella vilkas musiikkikaupunki, ja Suomen festivaalikenttä on ihmeellinen”, hän sanoo. ”Britanniassa instituutiot ovat niin vanhoja, että niillä on ollut aikaa kankeutua, mutta täällä on upeaa kokeilemisen intoa, joka on laajentanut minunkin näköalojani.” Shah tuntee, että suomalainen ilmapiiri on auttanut häntä tulemaan uteliaammaksi ja avoimemmaksi. Hän on kiitollinen saamastaan luottamuksesta ja vapaudesta etsiä omia näkemyksiään. Pienessä maassa kulttuurielämän perhemäisyys on sekä vahvuus että haaste. Keval Shah on omalta osaltaan halunnut hyödyntää asemaansa tulokkaana ja tuoda uusia vaikutteita. Opettaessaan hän kokee ylellisyydeksi, että kaikki musiikkitoimijat sijaitsevat lähellä toisiaan, Musiikkitalolla jopa saman katon alla. Tätä hän toivoisi hyödynnettävän vieläkin paremmin. ”Haluan, että opiskelijani verkostoituvat rohkeasti ja uskaltavat olla taiteilijoita jo nyt, eivät vasta valmistuttuaan. Lontoossa kestää aina puolitoista tuntia päästä toiseen paikkaan, mutta täällä kaikki on lähellä. Vaikeinta on kävellä jäisillä kaduilla!”
Bassobaritoni Luca Pisaroni tuomaristoon 23.3.2024 Pisaronin viimeaikaisia kiinnityksiä ovat tohtori Dulcamara Donizettin Lemmenjuomassa Seattlen oopperassa, neljä roistoa Offenbachin Hoffmanin kertomuksissa Teatro alla Scalassa, Leporello Mozartin Don Giovannissa San Franciscon oopperassa, Alidoro Rossinin La Cenerentolassa Pariisin oopperassa sekä Henrik VIII Anna Bolenassa Zürichin oopperassa. Pisaronin kanssa kilpailun tuomareita vuonna 2024 ovat liedpianisti Keval Shah, baritoni Bo Skovhus, mezzosopraano ja oopperanjohtaja Randi Stene sekä sopraano Dawn Upshaw. Tuomariston puheenjohtaja on sopraano Soile Isokoski. Luca Pisaronin verkkosivut
Mirjam Helin (1911–2006) 10.3.2024 Mirjam Helin (1911–2006) ”Parhaat laulajat olivat niin hyviä, etten ollut malttaa pysyä paikallani”, professori Mirjam Helin sanoi elokuussa 2004 seurattuaan jälleen nimikkokilpailunsa kaikki alku- ja välierät. ”Olin mukana jokaisen minuutin, en fuskannut yhtään”, ikinuori 93-vuotias rautarouva nauroi. Kilpailijoiden hyvinvointi ja järjestelyjen onnistuminen pienintä piirtoa myöten olivat hänelle sydämenasioita. Mirjam Helin seurasi kiinnostuneena myös laulajien myöhempää kehitystä ja iloitsi heidän menestyksestään. Lapsuus vallankumouksen varjossa Mirjam Helin syntyi vuonna 1911 Pietarissa. Isä, sähköinsinööri Oskar Rokkanen toimi Suomen autonomiselle suuriruhtinaskunnalle kuuluvan sähkölaitoksen hoitajana. Hän perusti pian oman sähkötukkuliikkeen ja osti Pietarista komean viisikerroksisen kivitalon asuin- ja liikekäyttöön. Ajat muuttuivat levottomiksi. Toukokuussa 1918 Oskar Rokkanen lähetti vaimonsa ja kaksi tytärtään turvaan perheen kesähuvilalle Antreaan Karjalankannakselle, itsenäistyneeseen Suomeen. Rokkanen pakeni myöhemmin perässä, sillä Venäjällä hän oli vaarassa joutua vangituksi ja Siperiaan. Hän perusti Helsinkiin Pohjoismainen Sähkö Osakeyhtiön (PSO), josta kasvoi yksi alansa menestyvimmistä yrityksistä. Mirjam opiskeli kirjanpitoa ja toimi isänsä toivomuksesta vuodesta 1940 lähes kymmenen vuotta yrityksen kassa- ja reskontraosaston konttoripäällikkönä. ”Läpäisin testin. Minulle tarjottiin mahdollisuus oopperadebyyttiin. Kiirehdin innoissani kotiin ja ilmoitin, että tästä tytöstä tuleekin oopperalaulaja. Isä löi lujasti nyrkin pöytään ja sanoi, että minun tyttärestäni ei tule ikinä oopperalaulajaa.” Mirjam Helin Laulu laajeni elämäntehtäväksi Mirjam Helinin vanhemmat olivat musikaalisia. He lauloivat kuorossa, ja isä soitti pianoa. Tyttäret kävivät pianotunneilla. Koulun musiikinopettaja rohkaisi Mirjamia musiikkiuralle. Mirjam kirjoittautui vuonna 1929 Helsingin Konservatorioon (myöhemmin Sibelius-Akatemia) tavoitteenaan koulujen musiikinopettajan eli tuolloin laulunopettajan tutkinto. Opinnot etenivät niin hyvin, että pedagogi Oiva Soini lähetti oppilaansa koelauluun Suomalaiseen Oopperaan. ”Läpäisin testin. Minulle tarjottiin mahdollisuus oopperadebyyttiin. Kiirehdin innoissani kotiin ja ilmoitin, että tästä tytöstä tuleekin oopperalaulaja. Isä löi lujasti nyrkin pöytään ja sanoi, että minun tyttärestäni ei tule ikinä oopperalaulajaa. Sulhaseni Hans Helin oli samaa mieltä ja uhkasi purkaa kihlauksemme, jos lähtisin oopperauralle ja ulkomaille. Otin lusikan kauniiseen käteen ja ooppera sai jäädä”, Mirjam Helin muisteli nuoruutensa dramaattisinta kohtausta. Helinit vihittiin joulukuussa 1937. Sen jälkeen Mirjam Helin alkoi valmistautua elämänsä seuraavaan tärkeään tapahtumaan, ensikonserttiinsa, joka toteutui lokakuussa 1938. Konsertti sai kriitikoilta kiittävät ja kannustavat arviot. Mirjam Helin suoritti Sibelius-Akatemiassa lauludiplomin toukokuussa 1941. Hän jatkoi myöhemmin lauluopintojaan Lea Piltin johdolla, ja laajensi musiikillisia näköalojaan Italiassa ja Ranskassa. Helin esiintyi konsertti- ja oratoriolaulajana monissa maissa. Konsertti Pariisissa vuonna 1950 avasi oven Pariisin Suureen Oopperaan ja Wagner-rooleihin, mutta rakkaus puolisoon ja kotimaahan voitti maailman houkutukset. Vuonna 1940 Mirjam Helin oli päässyt kapellimestari Nils-Eric Fougstedtin johtamaan Radion Solistikuoroon, jossa hän lauloi vuoteen 1952 asti. Hän teki myös toistakymmentä soololevytystä, muutamat niistä salanimellä Anja Sini. Tutuin lienee Kalervo Hämäläisen säveltämä ja sanoittama Lapin äidin kehtolaulu, josta tuli yksi Yleisradion Lauantain toivotut -äänilevykonsertin suosikeista. Sitä toivotaan ja soitetaan edelleen. Mirjam Helin toimi arvostettuna laulupedagogina Viipurin musiikkiopistossa (nykyinen Lahden konservatorio) 1951–1963 ja Sibelius-Akatemiassa 1960–1980. Hän nautti opettamisesta ja korosti, että opettajan ja oppilaan suhde on äärimmäisen herkkä ja tärkeä, parhaimmillaan läheinen ja lämmin. Mirjam Helin, presidentti Mauno Koivisto ja Taru Hallberg Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlissa 1999. Kuva: Heikki Tuuli ”Pieni hymy, herttainen katse ja luonnollinen olemus riittävät lavasäteilyn syntyyn. Tähtiä ei tehdä. Tähteys kasvaa laulajan oman tahdon ja määrätietoisen työn tuloksena.” Mirjam Helin vuonna 2004 Salaisesta haaveesta totta Varatuomari Hans Helinin (1907–1973) kuoleman jälkeen Mirjam Helin halusi oppia tuntemaan maailmaa. Hän kävi ystäviensä kanssa kymmenillä kaukomatkoilla ja kiersi kerran maailman ympäri. Mirjam Helin oli jälleen ollut pitkällä matkalla, tällä kertaa Etelä-Afrikassa, ja kuunteli paluuiltanaan tammikuussa 1981 radiosta Lappeenrannan laulukilpailua. Voittajiksi valittiin Karita Mattila ja Petteri Salomaa. Helin oli kehitellyt jo kauan ajatusta omasta, korkeatasoisten ja jo esiintymiskypsyyttä omaavien nuorten laulukilpailusta. Tuona iltana Mirjam Helin tiesi, että nyt oli aika paljastaa tämä salainen haave. Seuraavana päivänä hän soitti Suomen Kulttuurirahaston asiamiehelle, valtiotieteen maisteri Matti Ilmaselle. Se oli Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun alkusoitto. Mirjam ja Hans Helinillä ei ollut lapsia. Niinpä he tekivät testamenttinsa taiteen hyväksi. Jäljelle jäävä määräisi sen tarkoituksen. Suomen Kulttuurirahasto oli Helineille tuttu ja läheinen. He olivat käyneet sen tilaisuuksissa vuodesta 1939 asti, sillä Mirjam Helinin isä oli Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistyksen jäsen. Hanke eteni rivakasti. Mirjam Helin antoi 70-vuotispäivänsä aattona Suomen Kulttuurirahastolle suuren lahjoituksen, josta muodostettiin Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahasto. Sen tuoton turvin Kulttuurirahasto toteutti ensimmäisen Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun elokuussa 1984. Kilpailutoimikunnassa puhetta johti kapellimestari Ulf Söderblom ja kansainvälisessä tuomaristossa Kim Borg, ensimmäinen New Yorkin Metropolitanissa esiintynyt suomalainen mieslaulaja. Viiden vuoden välein toistuvasta tapahtumasta on kehittynyt 25 vuodessa yksi maailman merkittävimmistä laulukilpailuista. Se hyväksyttiin jo vuonna 1987 Kansainvälisten Musiikkikilpailujen Maailmanliiton (Fédération Mondiale des Concours Internationaux de Musique) jäseneksi. Valintaan vaikuttivat kilpailun vaatimustaso, tuomaristo, palkinnot ja järjestelyt. Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun suosio on kasvanut kerta kerralta. Ensimmäiseen kilpailuun tuli 111 hakemusta 25 maasta. Talvella 2009 mukaan ilmoittautui ennätykselliset 343 nuorta laulajaa 42 maasta eri puolilta maailmaa. Heitä houkuttivat hyvät palkinnot, kiinnostava huipputuomaristo ja mahdollisuus edetä aiempien kilpailijoiden tavoin laulumaailman arvostetuimmille esiintymislavoille. Kilpailulavalla erottuvat edukseen ne taiteilijat, joilla on huippuunsa koulitun laulutaidon lisäksi kyky valloittaa yleisö ja pitää se otteessaan. ”Pieni hymy, herttainen katse ja luonnollinen olemus riittävät lavasäteilyn syntyyn. Tähtiä ei tehdä. Tähteys kasvaa laulajan oman tahdon ja määrätietoisen työn tuloksena”, Mirjam Helin totesi vuonna 2004. Mirjam Helin vuoden 2004 kilpailun finaalissa voittajien Eglise Gutierrezin ja Woo-Kyung Kimin kanssa. Kuva: Heikki Tuuli
Mirjam Helinin haastattelu vuodelta 2004 10.3.2024 ”Kaiken pitää olla priimaa” Viides Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu on saatu onnellisesti päätökseen. Professori Mirjam Helin eli jälleen laulajien mukana jokaisen minuutin. Hän nautti esityksistä ja seurasi samalla, että järjestelyt varmasti onnistuivat pienintä piirtoa myöten. ”Haluan, että kilpailijat tuntevat itsensä tervetulleiksi. Heidän hyvinvointinsa on minulle sydämen asia. Laulajat ja heidän säestäjänsä asuivat tarkoin valituissa yksityiskodeissa, joissa heillä oli myös mahdollisuus harjoitteluun. Tarjosimme ateriat päivittäin. Jokainen sai äidinkieltään puhuvan oppaan, ja muutenkin apua oli saatavilla koko kilpailun ajan”, Mirjam Helin kertoi. Kahden kilpailuviikon aikana järjestettiin yhteisiä illanviettoja. Tiukan finaalin päätyttyä pidettiin iloiset päivällisjuhlat. Ja kilpailijoiden lähdettyä Mirjam Helin kutsui kaikki majoittajat yhteiselle lounaalle kertaamaan kokemuksiaan. Taiteen hyväksi Mirjam ja Hans Helinin avioliitto jäi lapsettomaksi. Helinit päättivät tehdä testamenttinsa taiteen hyväksi. Jäljelle jäävä määräisi sen tarkoituksen. Varatuomari Hans Helin kuoli vuonna 1973. Tammikuussa 1981 Mirjam Helin soitti Suomen Kulttuurirahaston asiamiehelle, valtiotieteen maisteri Matti Ilmaselle. Hän halusi perustaa Kulttuurirahastoon Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahaston. ”Rahaston tarkoitus oli kytenyt mielessäni jo pitkään. Sen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista vielä silloin, kun toimin yksinlaulun lehtorin virassa Sibelius-Akatemiassa”, Mirjam Helin kertoi. ”Ilmanen kutsui minut Kulttuurirahastoon keskustelemaan asiasta. Vasta siellä kerroin haaveestani: kansainvälisestä laulukilpailusta, jonka Kulttuurirahasto järjestäisi lahjoitukseni turvin. Halusin myös itse nähdä ne kilpailut edes kerran. 70-vuotispäiväni olisi maaliskuussa ja luulin, ettei elinvuosia enää kovin monta ole”, 95-vuotiaaksi elänyt, teräsrouvaksikin kutsuttu professori muisteli vuonna 2004. Hanketta lähdettiin viemään rivakasti eteenpäin. Mirjam Helin -laulukilpailu päätettiin järjestää ensimmäisen kerran elokuussa 1984 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Se vuorottelee kansainvälisten viulu-, laulu-, sello- ja kapellimestarikilpailujen kanssa. Mallia maailmalta Ensimmäistä kilpailua varten koottiin järjestelykomitea, jossa puhetta johti kapellimestari Ulf Söderblom. Jäseniksi kutsuttiin oopperalaulaja Jorma Hynninen, maisteri Matti Ilmanen, Suomen musiikin tiedotuskeskuksen johtaja Kauko Karjalainen, Yleisradion musiikkipäällikkö Antero Karttunen ja Sibelius-Akatemian rehtori Ellen Urho. Mirjam Helin sanoi, ettei puheenjohtaja tule toimeen ilman hyvää sihteeriä. Järjestelytoimikunnan ja kilpailun sihteeriksi valittiin Sirpa Hietanen. ”Maailmalla järjestetään paljon kansainvälisiä kilpailuja. Halusimme tutustua niihin, ottaa oppia ja välttää virheet. Matti llmanen kävi Toulousessa Ranskassa ja Tsaikovski-kilpailussa Moskovassa. Sirpa Hietanen suuntasi Pariisiin ja Italiaan, minä matkustin Lontooseen ja Budapestiin. Näiden kokemusten perusteella päätimme, miten oma laulukilpailumme toteutetaan – ulkonaisesti ja sisäisesti. Kaiken piti olla priimaa!” Mirjam Helin halusi luoda korkeatasoisten ja jo esiintymiskypsyyttä omaavien nuorten kilpailun. Konserttisalissa laulajat pääsevät näyttämään aidosti taitonsa sen sijaan, että vain lähettäisivät pinon paperia stipendianomuksensa tueksi. Tähtiä ei voi tehdä Opettajan ja oppilaan suhde on Helinin mukaan äärimmäisen herkkä ja tärkeä, parhaimmillaan läheinen ja lämmin. ”Opettajan täytyy olla vaativa, mutta kauniilla tavalla. Laulamiseen liittyy paljon anatomiaa. Minä käytin itseäni esimerkkinä muun muassa sisään- ja uloshengitystä harjoiteltaessa. Tavoitteena on luonnollinen, vapaa ääni. Kyllä opit perille pääsevät, jollei muuten niin jonkin jujun kautta.” Mirjam Helin sanoi kiinnittävänsä paljon huomiota laulun sanoihin. ”Kun innostuu, annan jollekin sanalle enemmän painoa kuin toiselle. Myös laulun sanoista tulee etsiä kohokohta ja katsoa, että hengitys on siinä paikallaan. Laulun sisällön tulee elää koko kehossa.” Mutta mistä lavasäteily syntyy? ”Se on ihmisessä itsessään”, arvostettu laulupedagogi vastasi. ”Se on äärimmäisen helppoa, kun esiintyjän olemus on luonnollinen ja rauhallinen. Pieni hymy ja herttainen katse riittävät. Tähtiä ei tehdä. Tähteys kasvaa laulajan oman tahdon ja määrätietoisen työn tuloksena.”
56 laulajaa Mirjam Helin -kilpailuun 6.2.2024 Mirjam Helin -kilpailun tuomariston puheenjohtaja Soile Isokoski on iloinen hakijoiden korkeasta osaamistasosta. Hänen mukaansa taiteessa on vaikeaa asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. “Ensimmäinen valintakriteeri on tietenkin ääni, mutta se on vasta perusta. Tavoite on, että laulaja toteuttaa musiikin niin kuin se on kirjoitettu mutta menee myös nuottien taakse – eli todella elää laulun ja hallitsee eri tyylilajit. Verdiä ja Mozartia ei lauleta samalla tavalla”, hän sanoo. “Oli erittäin vaikeaa rajata kilpailijoiden määrää, koska mukana oli valtava määrä erittäin lupaavia ja korkeatasoisia laulajia”, Isokoski toteaa. Eniten alkukilpailuun hyväksyttiin Etelä-Korean kansalaisia. Heitä on mukana kolmetoista. Suomalaisia kisaan mahtui peräti neljä. He ovat Iris Candelaria, Emma Mustaniemi, Johannes Pessi ja Heta Sammalisto. Kilpailuun pääsi laulajia myös muun muassa Armeniasta, Saksasta, Costa Ricasta, Kiinasta, Yhdysvalloista, Kroatiasta ja Australiasta. Kaikkiaan edustettuina on 25 kansalaisuutta. Pianosäestyksellinen alkukilpailu käydään 3.–6. kesäkuuta. Kilpailun tuomaristo valitsee alkueristä 16–20 laulajaa välikilpailuun, ja 12.6. käytävään orkesterifinaaliin heistä karsiutuu kuusi laulajaa. Kilpailun tuomareita ovat sopraano Dawn Upshaw, mezzosopraano Randi Stene, baritoni Bo Skovhus, pianisti Keval Shah sekä tuomariston puheenjohtajana toimiva sopraano Soile Isokoski. Esikarsinnan suorittivat Soile Isokoski sekä virolainen tenori Mati Turi. Kilpailussa menestyneille on luvassa esiintymistilaisuuksia Kuopion ja Oulun kaupunginorkesterien sekä Pori Sinfoniettan solisteina. Lisäksi finalisteja kutsutaan esiintymään ensi kesänä Joroisten musiikkipäiville sekä Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalille. Helsinkiläinen Opera Box tarjoaa yhdelle kilpailussa menestyneelle laulajalle oopperaroolin kaudella 2025–2026. Alkukilpailuun valitut laulajat 2024: Judith Ankoué, sopraano, FR Marko Antolković, kontratenori, HR Josipa Bilić, sopraano, HR Marie-Andrée Bouchard-Lesieur, mezzosopraano, FR Oliver Boyd, baritoni, AU Jingwen Cai, mezzosopraano, CN Iris Candelaria, sopraano, FI Eunil Cho, sopraano, KR Aksel Daveyan, baritoni, AM Kara Dugan, mezzosopraano, US Valerie Eickhoff, mezzosopraano, DE Filip Filipović, tenori, HR Ricky Ricardo Garcia, tenori, US Renáta Gergely-Gebe-Fügi, sopraano, HU ByeongMin Gil, bassbaritoni, KR Valeria Girardello, mezzosopraano, IT Kevin Godínez, baritoni, CR Clarice Granado, sopraano, SE Hyunju Ha, sopraano, KR Hedvig Haugerud, sopraano, NO Lovisa Huledal, mezzosopraano, SE Junho Hwang, tenori, KR Marie Sofie Jacob, sopraano, DE Lubov Karetnikova, sopraano, US Justyna Khil, sopraano, PL Grace Gayoung Kim, mezzosopraano, KR Jongwoo Kim, tenori, KR Gabriele Kupsyte, mezzosopraano, LT Maciej Kwaśnikowski, tenori, PL Aaron Eunhyuk Lee, basso, KR Hyejin Lee, sopraano, KR Jonghwan Lee, baritoni, KR Sanghun Lee, baritoni, KR Logan Lopez Gonzalez, kontratenori, BE Kathrin Lorenzen, sopraano, DE Magdalena Lucjan, sopraano, PL Marta Kristin Friðriksdóttir, sopraano, IS Beatriz Miranda, mezzosopraano, PT Alexandria Moon, mezzosopraano, GB Emma Mustaniemi, sopraano, FI Amber Norelai, sopraano, VE Euiyoung Oh, tenori, KR Nuri Park, sopraano, KR Samueol Park, baritoni, KR Johannes Pessi, baritoni, FI Karoline Podolak, sopraano, CA Maggie Reneé, mezzosopraano, US Gabriel Rollinson, baritoni, DE Heta Sammalisto, sopraano, FI Ekaterina Spivakovskaia, sopraano, RU Volodymyr Tyshkov, basso, UA Emilia Utter, sopraano, SE Alexander Voronov, basso, RU Maria Warenberg, mezzosopraano, NL Mengting Wu, sopraano, CN Jingjing Xu, mezzosopraano, CN Päivitys 31.5.2024: 56 laulajaa 485:stä valittiin osallistumaan. 14 heistä on joutunut vetäytymään.
Hakijaennätys! 8.1.2024 Baritoni Stefan Astakhov oli toinen vuoden 2019 Mirjam Helin -kilpailun voittajista. Kuvassa myös kapellimestari Hannu Lintu ja Radion sinfoniaorkesteri. Kuva: Heikki Tuuli. Tunnettujen klassisen laulumusiikin maiden ohella hakemuksia tuli muun muassa Taiwanilta, Singaporesta, Filippiineiltä, Perusta, Mongoliasta, Libanonista, Intiasta, Hong Kongista ja Costa Ricasta. Kilpailupäällikkö Päivi Loponen-Kyrönseppä iloitsee haun suosiosta: ”Hakijamäärä kertoo Helin-kilpailun maailmanlaajuisesta kiinnostavuudesta. Laulukilpailuilla on yhä paikkansa musiikkimaailmassa. Kilpailumenestys avaa nuorille lahjakkuuksille tilaisuuden esittäytyä yhdellä kertaa sekä yleisölle, medialle että laajalle joukolle alan työllistäviä tahoja. Samalla he joutuvat mittaamaan paitsi osaamistaan, myös henkistä ja fyysistä kestokykyään monivaiheisessa kilpailutilanteessa.” Esikarsintaraati valitsee tammikuun aikana enintään 60 kilpailijaa 3.–6. kesäkuuta käytävään alkukilpailuun. Kilpailun tuomaristo valitsee heistä 16–20 laulajaa välikilpailuun, ja 12.6. käytävään orkesterifinaaliin pääsee kuusi laulajaa. Kilpailun tuomareita ovat sopraano Dawn Upshaw, mezzosopraano Randi Stene, baritoni Bo Skovhus, pianisti Keval Shah sekä tuomariston puheenjohtajana toimiva sopraano Soile Isokoski.
Päivi Loponen-Kyrönseppä Mirjam Helin -laulukilpailun johtoon 10.8.2023 Päivi Loponen-Kyrönseppä on aloittanut Suomen Kulttuurirahaston järjestämän Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun kilpailupäällikkönä. Tehtävä on Kulttuurirahastossa uusi. Loponen-Kyrönseppä on kulttuurijohtamiseen erikoistunut musiikin maisteri. Kulttuurirahastoon hän siirtyy Savoy-teatterista, joka on tunnettu kansainvälisestä ohjelmistoprofiilistaan. Loponen-Kyrönseppä on johtanut Savoy-teatteria vuodesta 2013. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa Vantaan viihdeorkesterin toiminnanjohtajana, Lemin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana ja musiikkitoimittajana esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja Yleisradiossa. Hän on myös diplomilaulaja ja yksi Ooppera Skaalan perustajäsenistä. ”Päivi Loponen-Kyrönsepän laajat kotimaiset ja kansainväliset verkostot ja monipuolinen kokemus musiikin alalta luovat erinomaisen perustan laulukilpailun kehittämiselle”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson. Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt laulukilpailun viiden vuoden välein vuodesta 1984 asti. Kulttuurirahaston hallituksen linjauksen mukaisesti kilpailu järjestetään jatkossa kolmen vuoden välein. Samalla luovutaan erillisistä naisten ja miesten sarjoista. ”Mirjam Helin -kilpailulla on vankka sija suomalaisessa musiikkielämässä. Kilpailun järjestäminen aiempaa useammin antaa edellytykset lisätä sen tunnettuutta etenkin kansainvälisesti”, sanoo laulukilpailun tuomariston puheenjohtajana vuonna 2024 toimiva oopperalaulaja Soile Isokoski. Yhdeksäs Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu järjestetään Helsingissä 3.–12.6.2024.
IX Mirjam Helin -laulukilpailun tuomaristoa johtaa Soile Isokoski 1.9.2022 IX Mirjam Helin -laulukilpailu järjestetään Helsingissä 3.-12.6.2024. Alkukilpailu järjestetään Taideyliopiston Sibelius-Akatemian R-talon konserttisalissa ja väli- ja loppukilpailu Musiikkitalon konserttisalissa. Kilpailun orkesterina toimii Helsingin kaupunginorkesteri. Kilpailu on avoin kaikille vuonna 1992 ja sen jälkeen syntyneille laulajille. Yksi Mirjam Helin -kilpailun ominaispiirteistä on laaja ohjelmistovaatimus (oratorio, lied, ooppera), ja tämä perinne jatkuu. Laulajalla on silti laaja vapaus valita. Kilpailuohjelmaan ei vaadita tiettyjä pakollisia lauluja tai säveltäjien teoksia, mutta välikilpailussa on esitettävä suomalaisen säveltäjän laulu. Parhaan suomalaisen laulun ei-suomalainen esittäjä saa erikoispalkinnon. Kilpailuun ilmoittautuminen alkaa syksyllä 2023. “Laaja ohjelmisto on laulajalle tärkeä” Tuomariston puheenjohtajana toimii oopperalaulaja Soile Isokoski. Vuonna 2009 Isokoski oli mukana tuomariston jäsenenä. Isokosken mielestä puheenjohtajan ensimmäinen tehtävä on luoda tuomaristoon hyvä henki ja vapaa ilmapiiri. “Nuoren laulajan kannattaa minusta osallistua ainakin pariin kilpailuun. Siinä testaa itseänsä: miten oma hermo pitää ja mihin porukassa asettuu”, Isokoski sanoo. “Kilpailuun valmistautuminen jo kasvattaa, koska laaja ohjelmisto on laulajalle tärkeä.” Mirjam Helin -kilpailun tuomaristossa on monista muista kilpailuista poiketen tähän asti ollut ainoastaan laulutaiteilijoita. Aiempina vuosina tuomaristossa on ollut mukana monia kansainvälisiä huippuja kuten Dame Kiri te Kanawa, Nathalie Stutzmann ja Robert Holl sekä suomalaisen laulumaailman tunnetuimpia nimiä kuten Tom Krause ja Jorma Hynninen.
Tuomariston puheenjohtaja vaalii Mirjamin perintöä 29.5.2019 Jorma Silvasti korostaa, että näkee kilpailijat kollegoina. ”Nuoret kaipaavat keskusteluja kokeneiden kollegoiden kanssa. Olen pyrkinyt laskemaan kynnystä, että lopettakaa teitittely ja kumartelu. Tuomaroinnin vaarana on, että asettaa itsensä kandidaattien yläpuolelle. Meidän tehtävänämme on mennä heidän luokseen, ei antaa ylhäältä viisaita neuvoja”, hän tähdentää. Mirjam Helin -kilpailuun tuli tällä kertaa ennätysmäärä hakemuksia. Kilpailuun valitut edustavat laajasti kaikkia maailman kolkkia. ”Luulisi, että kun hakijamäärä kasvoi, niin myös erot kasvaisivat. Mutta niin ei ollutkaan, vaan mitä ilmeisimmin maanosasta riippumatta kiinnostus, osaaminen ja opetustyö ovat ottaneet huimia harppauksia eteenpäin.” Ennätyksellinen hakemusmäärä kertoo osaltaan kilpailun kansainvälisen maineen karttumisesta, mistä Silvasti on ylpeä. Tämänkertaisen kilpailun tasoa hän kuvailee tasaiseksi. ”Tänä vuonna ei ole yhtä selkeää voittajasuosikkia. Kaikki finaaliin päässeet ovat joka tapauksessa voittajia. Kaikilla kilpailijoilla on ollut omat vahvuutensa”, tuomariston puheenjohtaja summaa. Välikilpailuun jatkavien lista selvisi ilman ylimääräisiä äänestyksiä, mutta finalistien päättäminen oli tuttuun tapaan kiperä paikka. Mieltymyksiä on paljon, ja jokainen tuomariston jäsen kiinnittää huomiota hieman eri asioihin. ”Se kuuluu asiaan musiikkikilpailuissa”, Silvasti sanoo. ”Finalistit ovat paikkansa ansainneet.” Mirjam Helin -kilpailuissa on nähty, että eivät ainoastaan voittajat vaan myös muut finaaliin päässeet ovat voineet ponnahtaa merkittävälle uralle. Silvasti toivoo, että tulevaisuudessa kilpailu voisi tukea palkinnonsaajia ja osallistujia vieläkin kokonaisvaltaisemmin. ”Kilpailun ei tarvitse keksiä itseään enää uudestaan. Se personoituu Mirjam Heliniin henkilönä, ja hän oli suuri ihminen, joka on antanut omasta elämästään paljon muille. Kilpailu toivottavasti jatkuu myös tulevaisuudessa Mirjamin hengessä, se on mielestäni meidän kaikkien mukanaolevien tehtävä.”