Hannu Linnun unet jäivät maanantainvastaisena yönä vähiin. ”Piti samaan aikaan seurata jääkiekkofinaalia ja eurovaaleja sekä vielä alkaa avata aarioiden partituureja.” Kilpailutilanne on kapellimestarille erityinen. ”Sitä onkin ihan palveluammatissa”, Lintu toteaa. ”Pitäisi huolehtia asiakkaan hyvinvoinnista ja samalla tehdä sitä mitä yleensäkin solistin kanssa: olla peittämättä, kannatella. Lavalle astuu kavalkadi erilaisia ihmisiä, ja joskus tämä on hankalaa.”

Toisaalta korkeatasoiset musiikkikilpailut tuntuvat siunaukselta. ”On osoittautunut, että lahjakkaista kilpailijoista tulee helposti tulevia yhteistyökumppaneita. Olen iloinen myös reilusta harjoitusajasta pianoharjoituksineen – usein kilpailussa saatetaan olla kysymysmerkkinä, jos tiedustelee sen perään.”

Tammikuussa Lintu työskenteli kapellimestarin korokkeen sijaan ensimmäistä kertaa tuomaristossa, Lappeenrannan laulukilpailuissa. ”Kokemus oli hieman hämmentävä, mutta Juryn kokoonpano oli todella hyvä”, kapellimestari sanoo. ”Se oli myös opintomatka nuorten nimien suhteen. Yllätykset osoittavat, että meillä on kuitenkin jonkin verran massaa lahjakkuuksissa.”

Kauttaan Kansallisoopperan ylikapellimestarina vuosina 2022-2026 Lintu odottaa innolla. ”Kun nyt ooppera on ollut tärkeä alkusysäys kapellimestarin uralleni, olen vähän kytännytkin sopivaa tilaisuutta”, Lintu toteaa. ”On hienoa, että se tarjoutui tutussa talossa ystävien kanssa. Samalla virka antaa aikataulullisesti mahdollisuuden myös sinfoniaorkesterin johtamiseen ulkomailla.”

Lintu näkee myös taiteilijapersoonansa soveltuvan erityisen hyvin oopperaan. ”Minulla on jokin sisäinen tarve kärjistää ja dramatisoida asioita, ylikorostaa kontrasteja. Toisaalta laaja kokemus sinfoniaohjelmistosta on tuonut tajua struktuurista ja soinnin säätelystä.”

Oopperan tie sydämeen kulki kirjaston kautta. ”Olen ihan varma, että ilman pikkukaupungin kirjaston hämmästyttävää kokoelmaa innostukseni ei olisi lapsena syttynyt samalla lailla”, Lintu sanoo. ”Kun vanhemmilleni oli kertynyt hiukan säästöjä, tie jatkui kesäisin Savonlinnaan katsomaan Leifiä [Segerstam]. Myös Sibelius-Akatemian kirjastossa istuin alkuvuosina sulkemisaikaan asti, ja myöhemmin tein interrail-matkoja Salzburgiin, Bayreuthiin ja Veronaan. Kun kuuli esimerkiksi Abbadon johtaman [Straussin] Elektran, niin oli, että: hyvänen aika! Joku sanoikin joskus oopperan olevan kuin ideologia: se ei välttämättä toteudu.”

Eric Jurenasin (s. 1989) mielestä nykymusiikin suurin haaste liittyy tunteiden välittämiseen. ”Kilpailussakin yleisön on helpompi reagoida musiikkiin, jonka he jo tuntevat”, kontratenori toteaa. ”Uskon kuitenkin, että musiikista voi tehdä lähestyttävää, jos osaa katsoa materiaalin vaikeuksien yli. Doven (s.1959) kappale ei ole mitään kaikkein vaikeinta atonaalista musiikkia, mutta siihen pätee sama kuin muuhun nykymusiikkiin. Yritän kääntää kokemukseni vanhasta ja klassisesta musiikista nykymusiikin kielelle.”

Jurenas esiintyy tällä kaudella Berliinin Koomisen oopperan produktiossa Händelin Porosista, ja on päässyt aiemminkin suurille lavoille, kuten Lontoon Covent Gardeniin. Viime vuonna hän kantaesitti Aribert Reimannin (s. 1936) kamarimusiikkiteoksen Daniel Barenboimin kanssa.

”Alle kolmikymppiselle työskentely oman alansa legendojen kanssa on innostavaa”, Jurenas sanoo. ”Se valmistaa myös kilpailutilanteisiin.”

Opintonsa Jurenas aloitti alun perin baritonina ja lauloi korkeasta rekisteristä vain bileissä tai barbershop-yhtyeessä. Kuultuaan laulua hänen opettajansa kuitenkin ehdotti kontratenorin kokeilemista. ”Korkealta laulaminen ei 19-vuotiaan mielestä vaikuttanut hyvältä keinolta tehdä tuttavuutta naisiin”, amerikkalainen hymähtää. ”Pian kuitenkin huomasin, että saatoin tehdä musiikillisesti asioita, jotka eivät baritonina luonnistuneet.”

Uskollisena itselleen

Kesällä 2016 Palesa Malieloa (s. 1992) lauloi arvostetulla Aix-en-Provencen festivaalilla Debussyn Pelleaksen ja Melisanden kuorossa, ja päätti tarttua tilaisuuteen.

”Ajattelin, että nyt minulla on mahdollisuus tulla kuulluksi. Kysyin apulaiskapellimestarilta, haluaisiko hän valmistella jotain kanssani, ja teimme Massenet’n aariaa, jonka lauloin nytkin täällä alkuerässä.”

Apulaiskapellimestari järjesti kuulemansa perusteella eteläafrikkalaiselle koelaulun festivaalin kesäisin järjestämään Mozart-residenssiin. ”Palasin kotimaahani ja voitin siellä kansallisen kilpailun, mutta olin jo unohtanut Provencen, kun he ottivat minuun yhteyttä seuraavana talvena”, Malieloa kertoo. ”Vaikka hakuaika oli jo mennyt, he halusivat minut kesäksi mukaan. Kokemus oli mahtava: kävimme läpi Mozartin ensemblejen ja aarioiden kaleidoskoopin.”

Mozart onkin Malieloalle läheistä.

”Meillä on sama syntymäpäivä, mutta se ei johdu vain siitä”, hän purskahtaa nauruun. ”Mozart tuntuu hyvin terveelliseltä äänelleni ja se pitää jalat maassa.”

Nyt Malieloa tekee maisterintutkintoa Kölnin musiikkikorkeakoulussa.

”On vaikea määritellä lempiohjelmistoani, mutta oopperassa minua kiinnostavat roolit, joissa saa olla energinen ja aktiivinen, oli henkilö sitten pippurinen tai viattomampi.” Esimerkkinä Malieloa mainitsee Puccinin [La Bohèmen] Musettan. ”En halua tuntea itseäni haavoittuvaiseksi.”

Malieloa ei aio vertailla itseään korkeatasoisiin kanssakilpailijoihin, vaan keskittyä omaan ilmaisuunsa. ”On syytä pysyä uskollisena itselleen, valmistautumiselleen ja omille taidoilleen.”