Mirjam Helin (1911–2006)

”Parhaat laulajat olivat niin hyviä, etten ollut malttaa pysyä pai­kallani”, professori Mirjam Helin sanoi elokuussa 2004 seurattuaan jälleen nimikkokilpailunsa kaikki alku- ja välierät. ”Olin mukana jokaisen minuutin, en fuskannut yhtään”, ikinuori 93-vuotias rautarouva nauroi. Kilpailijoiden hyvinvointi ja järjestelyjen onnistuminen pienintä piirtoa myöten olivat hänelle sydämenasioita. Mirjam Helin seurasi kiinnostuneena myös laulajien myöhempää kehitystä ja iloitsi heidän menestyksestään.

Mirjam Helin syntyi vuonna 1911 Pietarissa. Isä, sähköinsinööri Oskar Rokkanen toimi Suomen autonomiselle suuriruhtinaskunnalle kuuluvan sähkölaitoksen hoitajana. Hän perusti pian oman sähkötukkuliikkeen ja osti Pietarista komean viisikerroksisen kivitalon asuin- ja liikekäyttöön.

Ajat muuttuivat levottomiksi. Toukokuussa 1918 Oskar Rokkanen lähetti vaimonsa ja kaksi tytärtään turvaan perheen kesähuvilalle Antreaan Karjalankannakselle, itsenäistyneeseen Suomeen. Rokkanen pakeni myöhemmin perässä, sillä Venäjällä hän oli vaarassa joutua vangituksi ja Siperiaan. Hän perusti Hel­sinkiin Pohjoismainen Sähkö Osakeyhtiön (PSO), josta kasvoi yksi alansa menestyvimmistä yrityksistä. Mirjam opiskeli kirjanpitoa ja toimi isänsä toivomuksesta vuodesta 1940 lähes kymmenen vuotta yrityksen kassa- ja reskontraosaston konttoripäällikkönä.

Mirjam Helinin vanhemmat olivat musikaalisia. He lauloivat kuorossa, ja isä soitti pianoa. Tyttäret kävivät pianotunneilla. Koulun musiikinopettaja rohkaisi Mirjamia musiikkiuralle. Mirjam kirjoittautui vuonna 1929 Helsingin Konservatorioon (myöhemmin Sibelius-Akatemia) tavoitteenaan koulujen musiikinopettajan eli tuolloin laulunopettajan tutkinto. Opinnot etenivät niin hyvin, että pedagogi Oiva Soini lähetti oppilaansa koelauluun Suomalaiseen Oopperaan.

”Läpäisin testin. Minulle tarjottiin mahdollisuus ooppera­debyyttiin. Kiirehdin innoissani kotiin ja ilmoitin, että tästä tytöstä tuleekin oopperalaulaja. Isä löi lujasti nyrkin pöytään ja sanoi, että minun tyttärestäni ei tule ikinä oopperalaulajaa. Sulhaseni Hans Helin oli samaa mieltä ja uhkasi purkaa kihlauksemme, jos lähtisin oopperauralle ja ulkomaille. Otin lusikan kauniiseen käteen ja ooppera sai jäädä”, Mirjam Helin muisteli nuoruutensa dramaattisinta kohtausta.

Helinit vihittiin joulukuussa 1937. Sen jälkeen Mirjam Helin alkoi valmistautua elämänsä seuraavaan tärkeään tapahtumaan, ensikonserttiinsa, joka toteutui lokakuussa 1938. Konsertti sai kriitikoilta kiittävät ja kannustavat arviot.

Mirjam Helin suoritti Sibelius-Akatemiassa lauludiplomin toukokuussa 1941. Hän jatkoi myöhemmin lauluopintojaan Lea Piltin johdolla, ja laajensi musiikillisia näköalojaan Italiassa ja Ranskassa. Helin esiintyi konsertti- ja oratoriolaulajana monissa maissa. Konsertti Pariisissa vuonna 1950 avasi oven Pariisin Suureen Oopperaan ja Wagner-rooleihin, mutta rakkaus puolisoon ja kotimaahan voitti maailman houkutukset.

Vuonna 1940 Mirjam Helin oli päässyt kapellimestari Nils-Eric Fougstedtin johtamaan Radion Solistikuoroon, jossa hän lauloi vuoteen 1952 asti. Hän teki myös toistakymmentä soololevytystä, muutamat niistä salanimellä Anja Sini. Tutuin lienee Kalervo Hämäläisen säveltämä ja sanoittama Lapin äidin kehtolaulu, josta tuli yksi Yleisradion Lauantain toivotut -ääni­levykonsertin suosikeista. Sitä toivotaan ja soitetaan edelleen.

Mirjam Helin toimi arvostettuna laulupedagogina Viipurin musiikkiopistossa (nykyinen Lahden konservatorio) 1951–1963 ja Sibelius-Akatemiassa 1960–1980. Hän nautti opettamisesta ja korosti, että opettajan ja oppilaan suhde on äärimmäisen herkkä ja tärkeä, parhaimmillaan läheinen ja lämmin.

Varatuomari Hans Helinin (1907–1973) kuoleman jälkeen Mirjam Helin halusi oppia tuntemaan maailmaa. Hän kävi ystäviensä kans­sa kymmenillä kaukomatkoilla ja kiersi kerran maailman ympäri.

Mirjam Helin oli jälleen ollut pitkällä matkalla, tällä kertaa Etelä-Afrikassa, ja kuunteli paluuiltanaan tammikuussa 1981 radiosta Lappeenrannan laulukilpailua. Voittajiksi valittiin Karita Mattila ja Petteri Salomaa. Helin oli kehitellyt jo kauan ajatusta omasta, korkeatasoisten ja jo esiintymiskypsyyttä omaavien nuorten laulukilpailusta. Tuona iltana Mirjam Helin tiesi, että nyt oli aika paljastaa tämä salainen haave. Seuraavana päivänä hän soitti Suomen Kulttuurirahaston asiamiehelle, valtiotieteen maisteri Matti Ilmaselle. Se oli Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun alkusoitto.

Mirjam ja Hans Helinillä ei ollut lapsia. Niinpä he tekivät testamenttinsa taiteen hyväksi. Jäljelle jäävä määräisi sen tarkoituksen. Suomen Kulttuurirahasto oli Helineille tuttu ja läheinen. He olivat käyneet sen tilaisuuksissa vuodesta 1939 asti, sillä Mirjam Helinin isä oli Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistyksen jäsen.

Hanke eteni rivakasti. Mirjam Helin antoi 70-vuotispäivänsä aattona Suomen Kulttuurirahastolle suuren lahjoituksen, josta muodostettiin Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahasto. Sen tuoton turvin Kulttuurirahasto toteutti ensimmäisen Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun elokuussa 1984. Kilpailutoimikunnassa puhetta johti kapellimestari Ulf Söderblom ja kansainvälisessä tuomaristossa Kim Borg, ensimmäinen New Yorkin Metropolitanissa esiintynyt suomalainen mieslaulaja.

Viiden vuoden välein toistuvasta tapahtumasta on kehittynyt 25 vuodessa yksi maailman merkittävimmistä laulukilpailuista. Se hyväksyttiin jo vuonna 1987 Kansainvälisten Musiikkikilpailujen Maailmanliiton (Fédération Mondiale des Concours Internationaux de Musique) jäseneksi. Valintaan vaikuttivat kilpailun vaatimustaso, tuomaristo, palkinnot ja järjestelyt.

Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun suosio on kasvanut kerta kerralta. Ensimmäiseen kilpailuun tuli 111 hakemusta 25 maasta. Talvella 2009 mukaan ilmoittautui ennätykselliset 343 nuorta laulajaa 42 maasta eri puolilta maailmaa. Heitä houkuttivat hyvät palkinnot, kiinnostava huipputuomaristo ja mahdollisuus edetä aiempien kilpailijoiden tavoin laulumaailman arvostetuimmille esiintymislavoille. Kilpailulavalla erottuvat edukseen ne taiteilijat, joilla on huippuunsa koulitun laulutaidon lisäksi kyky valloittaa yleisö ja pitää se otteessaan.

”Pieni hymy, herttainen katse ja luonnollinen olemus riittävät lavasäteilyn syntyyn. Tähtiä ei tehdä. Tähteys kasvaa laulajan oman tahdon ja määrätietoisen työn tuloksena”, Mirjam Helin totesi vuonna 2004.