Mirjam Helinin haastattelu vuodelta 2004
Professori Mirjam Helin halusi, että hänen nimeään kantava laulukilpailu on lajissaan maailman paras. Tämä haastattelu tehtiin V Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun jälkeen vuonna 2004.
”Kaiken pitää olla priimaa”
Viides Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu on saatu onnellisesti päätökseen. Professori Mirjam Helin eli jälleen laulajien mukana jokaisen minuutin. Hän nautti esityksistä ja seurasi samalla, että järjestelyt varmasti onnistuivat pienintä piirtoa myöten.
”Haluan, että kilpailijat tuntevat itsensä tervetulleiksi. Heidän hyvinvointinsa on minulle sydämen asia. Laulajat ja heidän säestäjänsä asuivat tarkoin valituissa yksityiskodeissa, joissa heillä oli myös mahdollisuus harjoitteluun. Tarjosimme ateriat päivittäin. Jokainen sai äidinkieltään puhuvan oppaan, ja muutenkin apua oli saatavilla koko kilpailun ajan”, Mirjam Helin kertoi.
Kahden kilpailuviikon aikana järjestettiin yhteisiä illanviettoja. Tiukan finaalin päätyttyä pidettiin iloiset päivällisjuhlat. Ja kilpailijoiden lähdettyä Mirjam Helin kutsui kaikki majoittajat yhteiselle lounaalle kertaamaan kokemuksiaan.
Taiteen hyväksi
Mirjam ja Hans Helinin avioliitto jäi lapsettomaksi. Helinit päättivät tehdä testamenttinsa taiteen hyväksi. Jäljelle jäävä määräisi sen tarkoituksen. Varatuomari Hans Helin kuoli vuonna 1973. Tammikuussa 1981 Mirjam Helin soitti Suomen Kulttuurirahaston asiamiehelle, valtiotieteen maisteri Matti Ilmaselle. Hän halusi perustaa Kulttuurirahastoon Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahaston.
”Rahaston tarkoitus oli kytenyt mielessäni jo pitkään. Sen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista vielä silloin, kun toimin yksinlaulun lehtorin virassa Sibelius-Akatemiassa”, Mirjam Helin kertoi. ”Ilmanen kutsui minut Kulttuurirahastoon keskustelemaan asiasta. Vasta siellä kerroin haaveestani: kansainvälisestä laulukilpailusta, jonka Kulttuurirahasto järjestäisi lahjoitukseni turvin. Halusin myös itse nähdä ne kilpailut edes kerran. 70-vuotispäiväni olisi maaliskuussa ja luulin, ettei elinvuosia enää kovin monta ole”, 95-vuotiaaksi elänyt, teräsrouvaksikin kutsuttu professori muisteli vuonna 2004.
Hanketta lähdettiin viemään rivakasti eteenpäin. Mirjam Helin -laulukilpailu päätettiin järjestää ensimmäisen kerran elokuussa 1984 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Se vuorottelee kansainvälisten viulu-, laulu-, sello- ja kapellimestarikilpailujen kanssa.
Mallia maailmalta
Ensimmäistä kilpailua varten koottiin järjestelykomitea, jossa puhetta johti kapellimestari Ulf Söderblom. Jäseniksi kutsuttiin oopperalaulaja Jorma Hynninen, maisteri Matti Ilmanen, Suomen musiikin tiedotuskeskuksen johtaja Kauko Karjalainen, Yleisradion musiikkipäällikkö Antero Karttunen ja Sibelius-Akatemian rehtori Ellen Urho. Mirjam Helin sanoi, ettei puheenjohtaja tule toimeen ilman hyvää sihteeriä. Järjestelytoimikunnan ja kilpailun sihteeriksi valittiin Sirpa Hietanen.
”Maailmalla järjestetään paljon kansainvälisiä kilpailuja. Halusimme tutustua niihin, ottaa oppia ja välttää virheet. Matti llmanen kävi Toulousessa Ranskassa ja Tsaikovski-kilpailussa Moskovassa. Sirpa Hietanen suuntasi Pariisiin ja Italiaan, minä matkustin Lontooseen ja Budapestiin. Näiden kokemusten perusteella päätimme, miten oma laulukilpailumme toteutetaan – ulkonaisesti ja sisäisesti. Kaiken piti olla priimaa!”
Mirjam Helin halusi luoda korkeatasoisten ja jo esiintymiskypsyyttä omaavien nuorten kilpailun. Konserttisalissa laulajat pääsevät näyttämään aidosti taitonsa sen sijaan, että vain lähettäisivät pinon paperia stipendianomuksensa tueksi.
Tähtiä ei voi tehdä
Opettajan ja oppilaan suhde on Helinin mukaan äärimmäisen herkkä ja tärkeä, parhaimmillaan läheinen ja lämmin. ”Opettajan täytyy olla vaativa, mutta kauniilla tavalla. Laulamiseen liittyy paljon anatomiaa. Minä käytin itseäni esimerkkinä muun muassa sisään- ja uloshengitystä harjoiteltaessa. Tavoitteena on luonnollinen, vapaa ääni. Kyllä opit perille pääsevät, jollei muuten niin jonkin jujun kautta.”
Mirjam Helin sanoi kiinnittävänsä paljon huomiota laulun sanoihin. ”Kun innostuu, annan jollekin sanalle enemmän painoa kuin toiselle. Myös laulun sanoista tulee etsiä kohokohta ja katsoa, että hengitys on siinä paikallaan. Laulun sisällön tulee elää koko kehossa.”
Mutta mistä lavasäteily syntyy?
”Se on ihmisessä itsessään”, arvostettu laulupedagogi vastasi. ”Se on äärimmäisen helppoa, kun esiintyjän olemus on luonnollinen ja rauhallinen. Pieni hymy ja herttainen katse riittävät. Tähtiä ei tehdä. Tähteys kasvaa laulajan oman tahdon ja määrätietoisen työn tuloksena.”
Teksti: Mariitta Hämäläinen
Kuva: Heikki Tuuli