Soile Isokoski arvostaa tuomaristossa hyvää henkeä ja vapaata ilmapiiriä

Mirjam Helin -laulukilpailun juryn uusi puheenjohtaja, oopperalaulaja Soile Isokoski näkee puheenjohtajan yhteyshenkilönä ja toivoo, että kilpailu järjestettäisiin useammin. Laajan ohjelmistovaatimuksen hän tahtoo säilyttää, koska se on nuorten laulajien etu.

Soile Isokosken henkilökuva.

 

“Kyllä minä sitä mietin”, naurahtaa Soile Isokoski. “Ei puheenjohtajuuden vastaanottaminen itsestään selvää ollut. Ensimmäinen kansainvälinen tuomarintehtäväni oli juuri Mirjam Helin -kilpailussa 2009. Sen jälkeen kokemusta on toki karttunut monissa paikoissa, eikä tuomaristossa istuminen enää kauhistuta – tänäkin syksynä olin mukana Hugo Wolf -kilpailun juryssä. Silti puheenjohtajan vastuu mietitytti.”

Pohdinnan jälkeen Isokoski päätti ottaa tehtävän vastaan. “Teen sen nöyryydellä ja kunnioituksella. Eri kilpailujen kesken vaihtelee paljon, mihin tuomaristossa keskitytään ja mitä painotetaan”, Isokoski toteaa. “Toisissa kilpailuissa jury keskustelee keskenään. Mirjam Helin -kilpailussa ei keskustella. Mutta luotan siihen, että kokeneen pääsihteerin kanssa selviän. Juryn laulajista suurin osa on tuttuja, joten heidän kanssaan on hyvä työskennellä.”

Isokosken mielestä puheenjohtajan ensimmäinen tehtävä on luoda tuomaristoon hyvä henki ja vapaa ilmapiiri. “Tuomariston pitää tuntea olevansa arvostettu ja tarpeellinen. Puheenjohtajan työnä on minusta ensi sijassa olla liaison, yhteyshenkilö kaikkien välissä. Taiteessa kilpaileminen on aika mahdotonta, etenkin laulutaiteessa, kun instrumenttina on ihmisääni. Ääni on vain yksi asia. Kilpailuun tarvitaan selvää kriteeristöä ja kokonaisuuteen katsomista: fraseeraus, musikaalisuus, kielten hallinta, intonaatio, kommunikointi. Kun on hyvin erilaisia ääniä ja ihmistyyppejä, niin tuomariston pitää olla tarkkana siitä, etteivät omat mieltymykset aja edelle. Ja vaikka visuaalisuuskin on lavalla tärkeää, ulkoisiin seikkoihin ei pitäisi kiinnittää kilpailussa liikaa huomiota. Hieno puku ja kiiltävä kravatti eivät ratkaise: jos sisältö on mielenkiintoista, kaikki muu on yhdentekevää.”

Kilpailut kasvattavat laulajaa

“Nuoren laulajan kannattaa minusta osallistua ainakin pariin kilpailuun. Siinä testaa itseänsä: miten oma hermo pitää ja mihin porukassa asettuu”, Isokoski sanoo. “Kilpailuun valmistautuminen jo kasvattaa, koska laaja ohjelmisto on laulajalle tärkeä. Vaikkei pääsisi finaaliin tai edes välieriin, kilpailuun tehty työ kantaa hedelmää. Puhun tässä myös omasta kokemuksestani. Laajan ja hyvin valmistellun ohjelmiston avulla avautuu tilaisuuksia: voi hypätä rooleihin ja konsertteihin lyhyelläkin varoitusajalla.”

Laulajan pitää kilpailuissakin säilyttää uskollisuus itselleen: miksi valitsin juuri tämän laulun, miksi teen mitä teen? “Tietysti pitää uskaltaa lähteä myös mukavuusalueen ulkopuolelle kokeilemaan uutta. Ja ellei kilpailussa tule menestystä, pitää yrittää olla itselleen armollinen: tällä kertaa meni näin. Sitten palataan tutumpaan repertuaariin ja tullaan parin vuoden päästä takaisin.”

Isokoski toteaa, että nuorelle laulajalle on vaarana ääniorientoituminen ja liian vaativiin rooleihin hyppääminen liian aikaisin. “Se syö peruspääomaa eli ääntä. Osa laulajista myös kulkee pelkästään kilpailusta toiseen ja ansaitsee niillä rahaa konsertoinnin sijasta. Silloin on riskinä, että esiintyminen vääristyy. On eri asia olla tuomariston kuin tavallisen yleisön edessä.”

Pelkästään nyrkki taskussa voittamaan ei kilpailuun kannata lähteä. “Voitontahtoa pitää tietenkin olla, mutta kilpailun asenteessa auttaa ajattelu, että laulajana olen musiikin palvelija, en itse keskiössä. Sillä pääsee yllättävän pitkälle. Mutta laulaja tarvitsee hyviä kanssakulkijoita, kuten agentteja, kapellimestareita ja pianisteja. Harjoituspianistien rooli on laulajalle valtavan tärkeä”, korostaa Isokoski. “Itsekin olen saanut työskennellä hyvien kanssa. Jokaiselta pianistilta oppii jotain, koska heillä on valtava tieto ja taito. Hyvä lied-pianisti soittaa tekstiä ja osaa keskustella laulajan kanssa teknisistäkin asioista.”

“Kilpailumenestys voi tuoda työmahdollisuuksia, joskus pieniäkin”, muistuttaa Isokoski. “Niitä ei kannata ylenkatsoa, koska usein saa esiintyä huippumuusikkojen kanssa. Siinä seurassa itsekin oppii ja pystyy nostamaan omaa tasoaan.”

Suomessa Mirjam Helin -kilpailu tunnetaan hyvin

“Meillä on hieno kilpailu! Laaja ohjelmistovaatimus kannattaa minusta ehdottomasti säilyttää, koska se on kilpailijoiden etu”, sanoo Isokoski. “Sitäpaitsi yleisö nauttii monipäiväisistä kilpailuista. Mirjam Helin -kilpailun merkitys suomalaiselle musiikkielämälle on selvä: ihmiset tuntevat kilpailun ja tietävät odottaa sitä. Ulkomailla sen sijaan Mirjam Helin on mielestäni vähän varjossa – tietyt useammin järjestettävät kansainväliset kilpailut kyllä tunnetaan. Koska Mirjam Helin -kilpailun sykli on ollut niin harva, viidessä vuodessa koko tapahtuma ehtii unohtua. Nuoret laulajat ja heidän opettajansa miettivät, ehtiikö kilpailuun iän puolesta edes mukaan. Toivon vilpittömästi, että sykli muuttuisi ja kilpailu järjestettäisiin useammin kuin kerran viidessä vuodessa.”

 

 

Kuva: Milla von Konow.