Hannu Lintu valmistautuu finaaliin

Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu johtaa toista kertaa Mirjam Helin -laulukilpailun finaalin. Lintu valittiin vastikään myös Kansallisooperan ylikapellimestariksi vuodesta 2022 alkaen. Nyt hän kertoo kilpailutyöskentelystä ja ajatuksistaan oopperamusiikista.

Lintu 2

Hannu Linnun unet jäivät maanantainvastaisena yönä vähiin. ”Piti samaan aikaan seurata jääkiekkofinaalia ja eurovaaleja sekä vielä alkaa avata aarioiden partituureja.” Kilpailutilanne on kapellimestarille erityinen. ”Sitä onkin ihan palveluammatissa”, Lintu toteaa. ”Pitäisi huolehtia asiakkaan hyvinvoinnista ja samalla tehdä sitä mitä yleensäkin solistin kanssa: olla peittämättä, kannatella. Lavalle astuu kavalkadi erilaisia ihmisiä, ja joskus tämä on hankalaa.”

Toisaalta korkeatasoiset musiikkikilpailut tuntuvat siunaukselta. ”On osoittautunut, että lahjakkaista kilpailijoista tulee helposti tulevia yhteistyökumppaneita. Olen iloinen myös reilusta harjoitusajasta pianoharjoituksineen – usein kilpailussa saatetaan olla kysymysmerkkinä, jos tiedustelee sen perään.”

Tammikuussa Lintu työskenteli kapellimestarin korokkeen sijaan ensimmäistä kertaa tuomaristossa, Lappeenrannan laulukilpailuissa. ”Kokemus oli hieman hämmentävä, mutta Juryn kokoonpano oli todella hyvä”, kapellimestari sanoo. ”Se oli myös opintomatka nuorten nimien suhteen. Yllätykset osoittavat, että meillä on kuitenkin jonkin verran massaa lahjakkuuksissa.”

Kauttaan Kansallisoopperan ylikapellimestarina vuosina 2022-2026 Lintu odottaa innolla. ”Kun nyt ooppera on ollut tärkeä alkusysäys kapellimestarin uralleni, olen vähän kytännytkin sopivaa tilaisuutta”, Lintu toteaa. ”On hienoa, että se tarjoutui tutussa talossa ystävien kanssa. Samalla virka antaa aikataulullisesti mahdollisuuden myös sinfoniaorkesterin johtamiseen ulkomailla.”

Lintu näkee myös taiteilijapersoonansa soveltuvan erityisen hyvin oopperaan. ”Minulla on jokin sisäinen tarve kärjistää ja dramatisoida asioita, ylikorostaa kontrasteja. Toisaalta laaja kokemus sinfoniaohjelmistosta on tuonut tajua struktuurista ja soinnin säätelystä.”

Oopperan tie sydämeen kulki kirjaston kautta. ”Olen ihan varma, että ilman pikkukaupungin kirjaston hämmästyttävää kokoelmaa innostukseni ei olisi lapsena syttynyt samalla lailla”, Lintu sanoo. ”Kun vanhemmilleni oli kertynyt hiukan säästöjä, tie jatkui kesäisin Savonlinnaan katsomaan Leifiä [Segerstam]. Myös Sibelius-Akatemian kirjastossa istuin alkuvuosina sulkemisaikaan asti, ja myöhemmin tein interrail-matkoja Salzburgiin, Bayreuthiin ja Veronaan. Kun kuuli esimerkiksi Abbadon johtaman [Straussin] Elektran, niin oli, että: hyvänen aika! Joku sanoikin joskus oopperan olevan kuin ideologia: se ei välttämättä toteudu.”

Teksti: Justus Pitkänen
Kuva: Heikki Tuuli