Vilkas tarinankertoja valloitti yleisön

”Aito vuorovaikutus innostuneen yleisön kanssa on varmasti suurin palkinto, jonka täältä sain”, tiivistää Kateryna Kasper kilpailukokemuksensa. Frankfurtiin asettunut sopraano elää monipuolisuudesta.

On finaalin jälkeinen aamupäivä Helsingin Musiikkitalolla. Vain joitakin tunteja sitten Kateryna Kasper (s. 1986) voitti kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun naisten sarjan, ja laulajan kasvoilta kuvastuvat monenlaiset tunteet, yllättynyt ilo, liikutus ja uupumus. ”En nukkunut kovin hyvin, sillä tällaista ei tosiaankaan tapahdu usein”, hän sanoo silmät loistaen. ”Pian alkaa taas arki, istun pianoni ääressä ja opettelen uusia kappaleita.”

Tulevina päivinä finaalin suuret tunteet ovat hänelle kuin taikakalu. Nyt hän pyörittelee muistivihkonsa kirjanmerkkinauhaa sormensa ympärille ja vaikuttaa kainolta. Lavalla ukrainalaissopraano oli jotain aivan muuta: finaalissa hän villitsi yleisön tulkitessaan sähäkästi Thérèsen feministiaarian Poulencin surrealistisesta oopperasta Teiresiaan rinnat. ”Oli mahtavaa laulaa aaria ensimmäistä kertaa orkesterin kanssa!” Kasper kommentoi. ”Vaikka kappale on ihan hassu, se on myös ajankohtainen käsitellessään sotaa ja vahvoja naisia.”

Läpi kilpailun Kasper esiintyi säteilevän itsevarmasti, terävä-älyisenä ja monipuolisena tarinankertojana. Jos menestyvät laulajat voidaan karkeasti jakaa ääni-ilmiöihin ja taiteilijoihin, Kasper kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin. Jatkuvasti hänestä välittyi lennokas kipinöivyys ja ilmeikkyys. Näin myös Kasper itsensä näkee. ”Olen hyvin nopealiikkeinen ihminen ja minulla on vilkas mielikuvitus”, hän kuvailee. ”Haluan jatkuvasti vaihtelua, minua kiinnostavat hyvin monenlaiset asiat.”

Kasper nauttii oopperasta, sillä lavalla saa eläytyä ja tehdä sellaisia asioita, joihin arki ei anna mahdollisuuksia. ”Lied on taas aivan toinen maailma, siellä olen oma ohjaajani”, hän linjaa.

Mirjam Helineissä Kasper osoitti, että oli valjastanut kevyen sopraanonsa erittäin moniulotteiseksi instrumentiksi: hän oli elementissään niin barokkiretoriikassa, Mozart-koloratuureissa, hienovaraisessa saksalaisessa liedissä, vallattomissa ranskalaisissa chansoneissa sekä 1900-luvun pelkistetyssä tyylissä.

Kateryna Kasper on jo täysivaltainen ammattilainen. Hiljattain hän sai kiinnityksen kotikaupunkinsa Frankfurtin oopperaan, jonka oopperastudion opiskelijaohjelmassa oli laulanut vuodesta 2012. Miten Katerynasta tuli muusikko? ”Olen aina ollut laulaja”, hän naurahtaa. ”Pikkulapsesta saakka olen rakastanut esiintymistä. Haaveilin näyttelijän ammatistakin, mutta laulajantyössä voin myös näytellä ja löytää jatkuvasti itsestäni uusia puolia.” Vanhemmat omistautuivat tyttären musiikkikoulutukselle. Äiti on taidemaalari, isä jazzmuusikko.

Katerynan on vaikea pidättää kyyneliä, kun mieleen nousee kotikaupunki Makijivka Donetskin alueella. Tällä hetkellä siellä jylisevät tykit, mutta vanhemmat eivät ole jättäneet kotiaan, ja huoli läheisistä purkautuu esiin kilpailu-urakan päätyttyä.

Barokista nykyoopperaan

Kasper lähti Ukrainasta Saksaan muutama vuosi sitten, ensin vaihto-oppilaaksi Nürnbergiin ja sieltä Frankfurtiin. ”Minulla on nyt usean vuoden sopimus Frankfurtin oopperassa. Rakastan tätä taloa ja aion olla täällä pitkään”, hän toteaa. Se ei silti estäisi keikkamatkoja: Kasper toivoo voivansa matkustella, tavata erilaisia ihmisiä ja työskennellä hyvien muusikoiden ja orkesterien kanssa.

Kasper on saanut Frankfurtissa jo paljon vastuuta ja laulanut esimerkiksi Taikahuilun Paminan ja Papagenan roolit sekä Cavalierin Rappresentatione di anima e di corpo -barokkioopperan pääosan. Kuluneena kesänä hän oli kantaesittämässä Peter Eötvösin uutta Kultainen lohikäärme -oopperaa. Viime vuonna Kasper perusti oman barokkiensemblen nimeltään théâtre sans rideau, teatteri ilman esirippua, jonka tavoitteena on esittää laulusolistille ja yhtyeelle kirjoitettua vanhaa musiikkia välittömällä ja innostavalla tavalla. Aviomies Johannes Kasper soittaa yhtyeessä selloa.

Suurten oopperaroolien sijaan Kasper haluaa seikkailla vanhan ja uuden musiikin sekä liedin parissa. ”Halusin osallistua Mirjam Helin -kilpailuun kun huomasin, että ohjelman sai valita hyvin vapaasti.” Konsertteja suunnitellessaan Kasperia kiinnostavat henkilökehitykset, ja kilpailuohjelmasta välittyikin halu kertoa erilaisista naishahmoista. Lied-resitaaleissa laulajan taiteellisilla ratkaisuilla on suuri painoarvo. ”Minua kiinnostaa liedin haastavuus: laulajalla on suuri vastuu, ja vastaavasti siitä saa paljon nautintoa. Yleisö on saatava värähtelemään musiikin mukana. Jos tämä onnistuu, se on upea elämys kaikille.”

Mirjam Helin -kilpailun yleisö oli Kateryna Kasperille suuri energianlähde. ”Suorastaan yllätyin siitä, miten innoissaan yleisö osallistui kilpailuun ihan alusta loppuun asti”, hän tunnustaa. ”Lämpimälle yleisölle kuuluu suuri kiitos, tällainen vastaanotto on valtava lahja taiteilijalle. Aito vuorovaikutus innostuneen yleisön kanssa on varmasti suurin palkinto, jonka täältä sain.”

Laulukilpailu on Kasperin mukaan hyvä mahdollisuus oppia lisää itsestään ja harjoitella paineensietokykyä. Hän kiittelee kilpailun kannustavaa ilmapiiriä, ja kun tutuksi tullut venäjäntulkki Daniel Shaul kulkee ohi, Kateryna kapsahtaa tämän kaulaan ja heittää hyvästit. Kallisarvoista tukea hän sai myös omalta pianistiltaan Tiffany Buttilta sekä sellistimieheltään, joka oli mukana Helsingissä. ”Yksin kilpailuissa olisi vaikea olla, vaikka olenkin täällä tavannut niin paljon ihania ihmisiä.”

Voittoisalle sopraanolle on nyt maailma avoin, mutta tällä hetkellä hänellä vain yksi unelma: että Ukrainassa olisi rauha. ”Haluaisin pian taas tehdä oratoriokonsertteja. Ne ovat kuin rukous maailman puolesta.”

Teksti: Auli Särkiö
Kuvat: Heikki Tuuli