Tuomarin vaakakupissa laulun lahja

Jevgeni Nesterenko, Wienin musiikkikorkeakoulun professori ja venäläisten oma Boris Godunov, tuntee kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun sen alkutahdeista asti. Tämä aikamme merkittävimpiin bassoihin ja maailman kokeneimpiin laulukilpailutuomareihin lukeutuva taiteilija uskoo uutteruuteen. Laulajan on tavoiteltava joka päivä täydellisyyttä.

Venäläinen basso Jevgeni Nesterenko tapasi professori Mirjam Helinin (1911-2006) ensimmäisen kerran heinäkuussa 1980 esiintyessään Savonlinnan Oopperajuhlilla.

"Mirjam oli niin vaatimaton, avoin ja ystävällinen jokaiselle. Ystävystyimme, ja kun Mirjam alkoi valmistella ensimmäistä nimeään kantavaa kansainvälistä laulukilpailua kesään 1984, hän pyysi minut tuomariston jäseneksi. Suostuin mielelläni. Olen saanut tuomaroida kaikissa Mirjam Helin -laulukilpailuissa ja nähdä palkittuja nuoria myöhemmin vaativissa tehtävissä arvostetuilla kansainvälisillä näyttämöillä", Nesterenko kertoo ja muistelee muun muassa kollegojensa Birgit Nilssonin ja Carlo Cossuttan innoittavaa panosta tuomaristossa ja mestarikurssien opettajina.

Professori Mirjam Helin seurasi herkeämättä nimikkokilpailunsa kaikkia eriä ja mestarikursseja vielä vuonna 2004. "Mirjam istui katsomossa aina samalla paikalla. Minusta näytti nyt siltä kuin hänen paikallaan olisi hehkunut valo. Kaipaamme Mirjamia kovasti", Nesterenko sanoo.

"Lasken jokaisen bravo-huudon"

Nesterenko on osallistunut kansainvälisten laulukilpailujen tuomaristotyöskentelyyn nelisenkymmentä vuotta.

"Mirjam Helin -laulukilpailu kuuluu eittämättä maailman kolmen tasokkaimman joukkoon. Järjestäjänä ja laulajien uran edistäjänä se on kirkkaasti paras", Nesterenko arvioi.

"Yleisradio taltioi ja välittää kilpailut radiossa, televisiossa ja internetissä esimerkillisellä tavalla. Loppukilpailu on aina loppuunmyyty, vaikka se radioidaan ja televisioidaan suorana lähetyksenä. Suomalainen yleisö kannustaa lämpimästi kilpailijoita. Se on laulajille hyvin tärkeää. Merkitsen kilpailupäivien aikana muistiin yleisön reaktiot, bravohuudot ja taputusten voimakkuuden. Olen useimmiten yleisön kanssa samaa mieltä."

Mirjam Helin -laulukilpailujen tuomaristoon kutsutaan vain huippunimiä. He tekevät työtään itsenäisesti. Nesterenko pitää kahdeksan jäsenen tuomaristoa ihanteellisena. Hän myöntää, että kahden viikon urakka koettelee voimia, sillä vapaa-aikaa ei juuri jää. Kilpailupäivien ohjelmaa hiotaan kerta kerralta yhä paremmaksi. Kokemus opettaa.

"Ensimmäisen kilpailun finaali oli todella raskas sekä laulajille että tuomareille: kolme laulua aamulla ja kaksi vielä illalla orkesterin kanssa. Nyt finalistit laulavat illalla kaksi aariaa, siinä kaikki", Nesterenko antaa yhden esimerkin kehitystyöstä.

Peili paljastaa virheet

Tuomariston jäsenet Teresa Berganza, Anna Tomowa-Sintow, Thomas Moser ja Jevgeni Nesterenko valitsivat alkukilpailussa karsiutuneiden joukosta kahdeksan laulajaa ja pitivät heille kilpailun välipäivinä mestarikurssin yleisön edessä Sibelius-Akatemian konserttisalissa. Marilainen baritoni Nikolai Shamov ja valkovenäläinen bassobaritoni Anatoli Siuko pääsivät kumpikin tunniksi Nesterenkon oppiin. Shamov lauloi opettajalle Rodrigon kuolinaarian Verdin Don Carloksesta ja Tonion prologin Leoncavallon Pajatsosta.

"Tarvitset enemmän uskottavuutta näyttämötyöskentelyyn: realismia, ei naturalismia. Asetu roolihahmon nahkoihin. Olit ilmeikäs. Konserttilavalla voit elehtiä enemmän, pehmeästi", Nesterenko kommentoi ja näyttää mallia.

"Nosta leuka ylemmäs, suuntaa ääni etuviistoon. Laula o avoimemmin ja f niin kuin baritoni. Onko kenelläkään täällä peiliä?", Nesterenko kysyy yleisöltä. Rouva Jekaterina Nesterenko kaivaa käsilaukustaan puuterointipeilin ja juoksuttaa sen Nikolai Shamoville.

"Seuraa laulaessasi peilistä, ettei leuka laskeudu liian alas. Laula aidosti, luonnollisella tavalla. Pitkää vokaalia pitää värittää, lyhyttä ei. Anna koko äänesi yleisölle."

Anatoli Sitkov lauloi kaksiosaisen Serenadin Musorgskin Kuoleman lauluista ja tansseista. Kuolema tulee tuntemattoman ritarin hahmossa sairaan tytön luo, laulaa serenadin ja ja ottaa lopulta tytön omakseen. Kuoleman lauluja ja tansseja kuuluu keskeisesti Nesterenkon omaan ohjelmistoon.

"Alussa sinun pitää luoda hempeä kuva kauniista maisemasta. Etsi laulamiseen myönteinen pohjasävy. Kerro asennolla ja eleillä: on yö, nuori nainen kuuntelee yön lauluja - vaikka on kuolemaisillaan keuhkotautiin. Tämä on taistelu. Muista pianissimo... fortissimo... lento. Kuolemalla on kosteat ja kylmät kädet. Serenadi on hyvin seksuaalinen. Älä pelkää ilmeikkyyttä! Lopun pianissimossa ei ole mitään syytä laulaa noin täysillä", mestari neuvoo.

"Sinulla on uskomattoman rikas ääni, ja olet komea nuori mies. Suosittelen sinullekin peilin käyttöä, sillä suusi loksahtaa vokaaleissa auki lattiaan asti. Seiso omilla jaloillasi, älä nojaa flyygeliin. Videoi esityksesi ja tutki erityisesti käsiä. Anna niiden ilmaista laulun tunnelmia. Tavoittele koko olemuksellasi täydellisyyttä."

Päätössanansa Nesterenko kohdistaa sekä oppilailleen että yleisölle, joka on seurannut mestarin eläytyvää ja analyyttistä opetusta innostuneena ja henkeään pidätellen: "Laulaessamme unohdamme itsemme. Olemme tässä ja nyt vain yleisöä varten. Annamme teille kaiken."

Huippulaulaja opiskelee koko ikänsä

Jevgeni Nesterenko aloitti musiikkiopinnot 12-vuotiaana, mutta päätyi silti koulun jälkeen opiskelemaan arkkitehdiksi. Laulaminen tuntui kuitenkin päivä päivältä tärkeämmältä. "Otin kaksi vuotta yksityistunteja viisaalta pedagogilta Maria Matvejevalta. Hänen kehotuksestaan lähdin opiskelemaan Leningradin konservatorioon. Siellä sain elämäni parhaan opettajan, Vasili Lukaninin. Olen hänelle edelleen kiitollinen. Neuvon nuoria harkitsemaan tarkasti, millaista laulunopetusta he tarvitsevat. Pedagogin laadun tunnistaa seuraamalla hänen oppilaidensa laulutekniikkaa ja esiintymistä näyttämöllä."

Nesterenko lauloi Leningradin teattereissa keskeisiä bassorooleja 1963-1971. Hänen uransa sai vauhtia Moskovan kansainvälisen Tshaikovski-laulukilpailun voitosta vuonna 1970. Sen jälkeen Nesterenko kutsuttiin Moskovan Bolshoi-teatteriin. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Metropolitanissa Boris Godunovin roolissa Bolshoin vierailulla 1975, ja Covent Gardenissa Sevillan parturin Don Basiliona vuonna 1978.

Nesterenko on laulanut yli 80 isoa bassoroolia alkukielellä maailman arvostetuimmissa oopperataloissa. Häntä on kuultu myös orkesteri- ja oratoriosolistina sekä kamarimuusikkona eri puolilla maailmaa. Nesterenko tunnetaan varsinkin Musorgskin, Rahmaninovin, Shostakovitshin ja Sviridovin teosten tulkinnoista.

Vuosina 1975-1993 Nesterenko opetti Moskovan konservatoriossa. Sitten hän siirtyi professoriksi Wienin musiikkikorkeakouluun ja opettaa siellä edelleen. Jevgeni ja Jekaterina Nesterenkolla on toinen koti Moskovassa lähellä lapsia ja lastenlapsia.
Nesterenko juhli 70-vuotispäiväänsä vuonna 2008 Verdin oopperassa Nabucco Jerusalemin ylipappi Zaccarian roolissa. Hän konsertoi harvakseltaan ja esiintyy myös gaalajuhlissa. Laulajan ammatti vaatii elämänikäistä opiskelua. Nesterenko kontrolloi jatkuvasti äänensä kuntoa ja toimintaa.

"Vaimoni on nauhoittanut kaikki pääharjoitukseni ja esitykseni yli neljänkymmenen vuoden ajan. Analysoin aina heti, mikä meni hyvin ja mikä huonosti, ja otan opikseni. Suosittelen tällaista itseopiskelua kaikille laulajille", Nesterenko sanoo.

"Laulu on armoton taidemuoto. On työskenneltävä aina vain kovemmin ja kovemmin. On korjattava joka päivä virheitään ja kehitettävä vahvuuksiaan. Rohkaisen nuoria kilpailemaan. Mirjam Helin -laulukilpailu tarjoaa heille erinomaisen tilaisuuden osaamisensa näyttämiseen. Ja vaikka menestys antaisi vielä tällä kertaa odottaa, kannattaa yrittää uudelleen. Sitä ennen on kuitenkin tehtävä taas paljon työtä. Huipulle ei ole oikotietä."

teksti: Mariitta Hämäläinen
kuva: Heikki Tuuli