Tukena ja turvana

Kotimajoitus kerää kiitosta laulukilpailijoilta: paikallisen perheen huomassa kilpailustressi helpottuu ja suomalaiseen kulttuuriin avautuu kotoisempi näkökulma. Kilpailupianistien päätehtävänä on olla laulajan musiikillisena ja henkisenä tukena.

Kilpailijat tapasivat majoitusperheensä kilpailujärjestyksen arvonnan jälkeen.

”Tarkkailemme, kaipaako asukas seuraa vai omaa rauhaa”

Kun Mirjam Helin -kilpailijoiden kanssa keskustelee kilpailun järjestelyistä, puhkeavat laulajat yleensä vuolaaseen kiitospuheeseen. Yksi heitä erityisesti ilahduttava käytäntö on majoittuminen paikallisissa perheissä.

Tämä motivoi myös Lispe ja Yrjö Palotietä, jotka ovat toimineet kilpailumajoittajina vuonna 1989 järjestetystä Mirjam Helin -kilvasta alkaen. ”Mitä ei olisi valmis tekemään kulttuurin hyväksi”, he hyrisevät. ”Majoittajia tarvitaan aina, ja kilpailijat arvostavat tätä hyvin paljon.”

Tällä kertaa Paloteiden seuraksi saapui miesten sarjan neljännelle sijalle yltänyt ukrainalainen baritonilupaus Dmitro Kalmuchyn. ”Ilman muuta seuraamme aina innokkaasti asukkiemme kilpailutaivalta, se on aina hyvin jännittävää”, Yrjö Palotie sanoo.

Palotiet ovat kohdanneet vuosien varrella mitä erilaisimpia laulajia. Eri kulttuureista saapuvien nuorten kohtaaminen on aina rikastavaa. ”Muistamme hyvin erään innokkaan turkkilaisen miehen, joka oli mukava keskustelija ja erittäin huomaavainen, tarjoutui silittämään vaatteitakin”, Palotiet kertovat. ”Hänen kanssaan on pidetty yhteyttä myöhemminkin.”

Paloteihin on aina tehnyt suuren vaikutuksen nuorten kilpailijoiden tavoitteellisuus. Myös Kalmuchynin kohdalla kaikki syömisestä alkaen oli valjastettu laulamisen palvelukseen. ”Nuoresta iästä huolimatta hän oli hyvin omatoiminen ja avoin nuori mies jonka kanssa tuli helposti toimeen. Vaikka englannintaito oli heikko, hän oli niin aktiivinen ja innokas, että pystyimme kommunikoimaan.” Lispe Palotie kertoo, että he pyrkivät aina kuulostelemaan asukkaan tilantarvetta. ”Emme tuputa itseämme ja tarkkailemme, kaipaako hän seuraa vai omaa rauhaa”, hän kuvailee. ”Esimerkiksi alkueräpäivänään Dmitro oli hyvin puhelias ja halusi jutella kaikenlaisista asioista.”

Musiikkikilpailumaailma on pariskunnalle tuttu, sillä Lispe on työskennellyt yli 20 vuotta Suomen Kulttuurirahastossa, Yrjö puolestaan Paulon säätiössä. He ovatkin majoittaneet myös Paulon sellokilpailun osallostujia. ”On rouvia, jotka suorastaan harrastavat kilpailumajoittamista”, he hymyilevät.

Palotiet korostavat, että majoittajia ja majapaikkoja on yhtä monenlaisia kuin majoitettaviakin. Takavuosina kilpailumajoituksen avainhenkilö oli Aino Bergholm laajoine kontaktiverkostoineen. Useat majoittajat ovat jo ikääntyneitä, eikä uusia ole kovin helppo saada mukaan talkoohommiin.

Myös kilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas kertoo, että majoittajien löytäminen on haaste, etenkin kun elokuussa monet vielä mökkeilevät. ”Tänä vuonna myös kilpailijoiden puolisoita ja pianisteja on tullut paljon, ja pyrimme aina majoittamaan heidät. Venymme ja joustamme, se on osa tapahtuman henkeä”, Pétas kertoo. Kun miesten sarjan voittaja Beomjin Kim ilmoitti, että myös hänen vaimonsa saapuu, mutta majapaikassa oli vain yksi vuode, Pétas toi poikansa sängyn lisävuoteeksi.

”Syntyy herkullisia musiikillisia tilanteita, kun kaikesta ei voida sopia etukäteen”

Kansainvälisessä Mirjam Helin -laulukilpailussa lied on painavassa roolissa, etenkin välikilpailussa. Lied-musiikissa pianistin ja laulajan yhteistyö on kaikki kaikessa, mutta kilpailuissa hitsautumiseen on aikaa vain muutama harjoitustunti. Kiril Kozlovskyn mielestä yhteyden luominen on haaste – siksi jotkut kilpailijat ottavatkin mukaan tutun pianistinsa. ”Laulajasta ei tiedä juuri mitään etukäteen, korkeintaan muutamia sähköposteja on vaihdettu”, liediin erikoistunut pianisti kertoo. ”Onneksi laulajat ovat ammattilaisia ja tulkitsevat musiikkia johdonmukaisesti, mikä luo yhteiset pelisäännöt. Tärkeintä on joka tapauksessa sopeutuminen, samastuminen laulajan musiikilliseen ajatteluun.”

Kozlovskylla on kokemusta useista laulukilpailuista niin koti- kuin ulkomailta. Mitä paremmin laulajaan tutustuu, sitä antoisammaksi yhteistyö muuttuu. Ennen välikilpailua Kiril ja kanadalainen mezzosopraano Rihab Chaileb menivät oluelle ja juttelivat tavallisista asioista. ”Luottamus auttaa heittäytymään ja ottamaan riskejä, ja kilpailun edetessä se on tärkeää”, Kozlovsky kertoo. ”Haluan laulajan tuntevan, että pianisti on hänen tukenaan niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin.”

Myös Tuula Hällströmin mielestä kilpailupianistin tärkeimpänä tehtävänä on olla laulajan musiikillisena ja henkisenä tukena. ”On tärkeää hallita omat hermonsa, ettei vain lisää kilpailijan jännitystä”, hän toteaa. ”Kilpailijaa on pyrittävä kannattelemaan kaikin tavoin ja tunnusteltava tämän fiilistä: kaipaako laulaja sparrausta vai haluaako tämä olla yksin.”

Hällströmin mukaan suurin haaste on ohjelmistomäärän hallitseminen, ei niinkään kontaktin saaminen tuntemattomaan laulajaan. ”Itse asiassa on kiinnostavaa, kun kaikista asioista ei ehditä sopia etukäteen, silloin syntyy herkullisia musiikillisia tilanteita”, Hällström sanoo.

Tuulan baritonisuojatit, kroatialaiskaksikko Matija Meić ja Leon Kosavic.

Sattumoisin Hällström oli saanut huomaansa kilpailun suosikkibaritonit Dmitro Kalmuchynin, Leon Kosavicin ja Matija Meićin. Finaalissa Tuula istui eturivissä kannustamassa omiaan. ”On fantastista ja inspiroivaa päästä yhteismusisoimaan hyvien muusikoiden kanssa. Kaikki kolme baritonia olivat hyvin omanlaisiaan ja teimme jokaisen kanssa erilaista ohjelmistoa.”

Kiril Kozlovsky on samaa mieltä: kilpailu-urakka on rankka, mutta sitäkin palkitsevampi. Mutta uhkaako rutinoituminen, kun samoja kappaleita joutuu esittämään joskus useitakin kertoja? Kozlovskyn lääkkeenä on etsiä uusia näkökulmia tuttuihinkin kappaleisiin. Ylipäätään hän haluaa tutustua huolella musiikkiin etukäteen.

”Pyrin unohtamaan, että kyse on kilpailusta ja luomaan konserttimaisen tilanteen. Jotkut kilpailijat tuntuvat toivovan, että pianisti olisi mahdollisimman huomaamaton. Sekin sopii, mutta parhaat musiikilliset hetket syntyvät, kun laulaja tiedostaa pianistin läsnäolon”, Kozlovsky kertoo. Esimerkiksi Varjoraatilaiset huomioivat blogissaan Kozlovskyn vahvan musiikillisen työskentelyn. ”Pianisti voi soittaa jonkin eleen muodollisesti, tai sitten siihen voi ladata musiikillisen viestin.”

Teksti: Auli Särkiö
Kuvat: Heikki Tuuli