Suomalaisen musiikin nousu

Suomalainen musiikki nousi 1900-luvun jälkipuolella kukoistukseen, jota suomalaiset ovat itsekin joutuneet ihmettelemään. Suomalaisen musiikin vaikutus maan rajojen ulkopuolella on saanut monet, eikä ainoastaan suomalaiset, puhumaan "Suomen musiikin ihmeestä". Suomalaisille musiikki on ollut tärkeä keino saada oma ääni kuuluviin maailmalla.

Musiikki on merkinnyt suomalaisille oman identiteetin määrittelyä, mutta myös vertaiskommunikaatiota vanhojen kulttuurimaiden kanssa. Siinä osaaminen ja ammattitaito ovat painaneet enemmän kuin kansalliset erityispiirteet. Koulutuksen avulla kansakunta on pystynyt hyödyntämään kaikki lahjakkuutensa, mutta tärkeää on ollut myös erilaisten tyylien ja ajattelutapojen vapaa ristiaallokko. Yhteistä kaikelle säveltämiselle, musiikin esittämiselle, tuottamiselle, levyttämiselle ja niin edelleen, on ollut intohimo kvaliteettiin.

Menestystarinan pohjatyö

Menestyksen takana on ollut pitkäjänteinen ja -kestoinen kehitystyö, jossa hedelmiä on päästy korjaamaan vuosikymmeniä käynnistävien ratkaisujen jälkeen. Kaikki lähti liikkeelle suomalaisen kulttuurin noususta ennen vuotta 1917 tapahtunutta itsenäistymistä. Monet suomalaisen musiikin erikoispiirteistä ovat kasvaneet ihmisen, pohjoisen luonnon, maiseman ja elämänmuodon välisestä yhteydestä.

Vielä 1800-luvun alussa suomalainen musiikkielämä oli vailla sellaista infrastruktuuria, joka olisi antanut esimerkiksi Uudessakaupungissa vuonna 1778 syntyneelle klarinetistisäveltäjä Bernard Henrik Crusellille mahdollisuuden harjoittaa ammattiaan kotimaassaan. Täyteen vauhtiin Suomen musiikillinen kehitys pääsi vuonna 1882, kun perustettiin Helsingin musiikkiopisto - nykyinen Sibelius-Akatemia, Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesteri - nykyinen Helsingin kaupunginorkesteri, sekä Ylioppilaskunnan Laulajat (YL Male Voice Choir). Myös Suomen Kansallisoopperasta tuli nuoreen kansakuntaan kokoava voima.

Sibeliuksen vaikutus

Enteellisesti yksi ensimmäisiä Helsingin musiikkiopiston oppilaita oli sinne vuonna 1885 kirjoittautunut Jean Sibelius, jonka orkesteriteoksista valtaosan kantaesitti Helsingin kaupunginorkesteri. Sibeliuksen innoittavaa vaikutusta Suomen musiikille ja kansallistunteelle voi tuskin liioitella. Jos Sibelius loi 1900-luvun alkuopuolella pitkän varjon muiden suomalaisten säveltäjien ylle, niin hänen kokonaisvaikutuksensa suomalaiseen kulttuuriin on ollut valtavan elähdyttävä ja kannustava. Sibeliuksen ansiosta suomalaiset ovat ymmärtäneet kulttuuristen ponnistusten merkityksen. Hänen teostensa seurauksena taidemusiikista tuli erottamaton osa suomalaista identiteettiä.

Itsenäisessä Suomessa Sibeliuksen vaikutus on näkynyt panostuksessa julkiseen musiikkikoulutukseen. 1960-luvulta lähtien julkinen musiikkikoulutus on ollut valtion tukemaa ja laeilla säädeltyä. Sen tuloksena on viimeisen 25:n vuoden aikana nähty huikea nousu, joka on tuottanut kymmenittäin merkittäviä säveltäjiä, kapellimestareita, laulajia ja soitinsolisteja. Suomessa musiikkikoulutuksesta tehtiin alusta pitäen tavoitteellista, yhä parempiin oppimistuloksiin ja soitto- & laulutaitoihin tähtäävää. Yhtä aikaa koulutuksen kasvun kanssa Suomeen syntyi asukasta kohden maailman tihein orkesteriverkosto, joka mahdollisti taidemusiikin tavoitettavuuden laajan kaikissa osissa.

Kapellimestareita, bassoja ja sopraanoja, instrumentalisteja...

Robert Kajanuksesta lähtien Suomessa on syntynyt suuri joukko merkittäviä kapellimestareita, joista Paavo Berglund, pedagogina menestynyt Jorma Panula, Karajan-kilpailut aikoinaan voittanut Okko Kamu ja Helsingin kaupunginorkesterin emeritusjohtajaksi nimitetty Leif Segerstam edustavat vanhempaa polvea. Nuoremman polven kansainvälisistä menestyjistä mainittakoon Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Sakari Oramo, Mikko Franck, John Storgårds, Petri Sakari, Susanna Mälkki ja Hannu Lintu, mutta heidän kannoillaan on jo pitkä liuta uusia nousevia kapellimestarinimiä.

Laulutaiteeseen suomalaiset ovat tuottaneet sarjan ilmiömäisiä bassoja, alkaen Kim Borgista, Martti Talvelaan, Matti Salmiseen ja Juha Uusitaloon. Ensimmäinen kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut suomalaissopraano oli Pariisin oopperassa 1900-luvun alussa laulanut Aino Ackté ja hänen jalanjälkiään ovat kulkeneet mm. Aulikki Rautavaara, Karita Mattila ja Soile Isokoski. Suomalaisten instrumentalistien joukosta on voinut löytää hyvinkin erilaisia persoonallisuuksia, kuten pianistit Olli Mustonen ja Ralf Gothoni, viulisti Pekka Kuusisto, sellistit Arto Noras, Marko Ylönen ja Anssi Karttunen, sekä klarinetisti Kari Kriikku.

Yhteistyön voimaa

Suomalaiselle musiikkielämälle on ollut tyypillistä luovan ja esittävän taiteen tiivis yhteistyö. Joillekin säveltäjille Sibeliuksen esikuva on voinut raskas ja velvoittava, mutta toisille - kuten Einojuhani Rautavaaralle - se on ollut innostava ja vilvoittava. Rautavaara on musiikissaan yhdistellyt 1900-luvun keskeisiä impulsseja omintakeiseksi tyyliksi, jossa tekniset ratkaisut on alistettu henkiselle sisällölle. Aulis Sallisen oopperat ovat olleet malliesimerkkejä suomalaisesta draamasta, ja sibeliaanista sinfoniaperinnettä ovat kehittäneet edelleen mm. Einar Englund, Kalevi Aho ja Per Henrik Nordgren. Oma lukunsa on 1980-luvulla toimintansa aloittanut modernistinen polvi, jonka tunnetuimpia edustajia ovat olleet Magnus Lindberg, Kaija Saariaho, Jouni Kaipainen ja Esa-Pekka Salonen, vahvojen ja värikkäiden orkesteri- ja vokaalidraamojen luojat.

Musiikista on tullut erottamaton osa suomalaista arkkitehtuuria. Helsingin Finlandia-talo on hieno näyttö Alvar Aallon taiteesta, vaikka jättääkin akustisesti toivomisen varaa. Sen läheisyyteen on kohoamassa uusi musiikkitalo ja maahan on viime vuosikymmeninä noussut monia hienoja musiikkisaleja, kuten Lahden Sibelius-talo, Tampere-talo, Oulun Madetoja-sali tai Kuhmo-talo Kuhmon Kamarimusiikin yhteydessä.

Musiikin suurmaa

Suomessa asuu vain reilut viisi miljoonaa ihmistä, mutta heidän panoksensa ja saavutuksensa soivassa taiteessa ovat tehneet maasta musiikin suurvallan. Einojuhani Rautavaara, Magnus Lindberg ja Kaija Saariaho kuuluvat maailman sekä arvostetuimpien että eniten esitettyjen säveltäjien joukkoon. Esa-Pekka Salonen, Paavo Berglund, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo ovat tehneet suomalaisesta kapellimestarikulttuurista käsitteen, ja Karita Mattila, Soile Isokoski, Matti Salminen ja Jorma Hynninen ovat niittäneet kaikkialla laakereita suomalaiselle laulutaiteelle.

Elinvoimainen musiikkikulttuuri näkyy Suomessa talvikaudella vilkkaassa orkesteritoiminnassa ja kesällä suurten ja pienten musiikkijuhlien valtavassa kirjossa. Se on näkynyt myös monissa merkittävissä Suomessa järjestettävissä musiikkikilpailuissa - kuten Sibelius-viulukilpailut, Mirjam Helin -laulukilpailut ja Jean Sibelius -kapellimestarikilpailut - sekä äänilevytuotannossa, jonka lippua on viime vuodet kantanut Ondine Oy. Musiikistaan voivat kaikki suomalaiset olla ylpeitä. Musiikki on suomalaisten tapa kohdata maailma.

Teksti: Antti Häyrynen