Laulukilpailu kohosi uudelle tasolle

Marja-Leena Pétas haluaa yhä panostaa kansainväliseen näkyvyyteen. Tärkeä osa ”Helin-brändiä” on Mirjam Helinin perintö, lämpö ja välittäminen.

Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas on hengästynyt ja ikihyvillään. Elokuinen ponnistus, seitsemäs Mirjam Helin -kilpailu, on onnellisesti takana. Tuntuu, että tänä vuonna tapahtuma nousi aivan uudelle tasolle. ”Olemme saaneet suitsutusta laajalla rintamalla. Sosiaalisen median kautta ja sähköpostitse palautetta tulee kaikkialta maailmasta. Jos huipputuomari sanoo, että tämä on maailman paras laulukilpailu, se on hyvin palkitsevaa”, Pétas iloitsee. ”Kaikesta näkee, että tapahtuma on antanut ihmisille paljon.”
 
Kilpailusta käydyissä keskusteluissa vilahtelee usein ajatus ”Mirjamin hengestä”. Laulukilpailun äidin tapahtumalle luoma profiili tekee siitä erityislaatuisen. ”Se tarkoittaa, että kyseessä on jotain enemmän kuin vain onnistunut tapahtuma”, Marja-Leena Pétas täydentää. ”Mirjamin henki näkyy pienissä asioissa, osittain peruskonseptissa. Se on lämminhenkisyyttä, inhimillisyyttä ja kuitenkin pyrkimystä parhaimpaan mahdolliseen tasoon.”
 
Mirjam Helinille oli tärkeää, että kilpailu olisi kohtaamisen paikka, joka tukisi nuoria laulajia monin tavoin. Inhimillistä lämpöä luovat esimerkiksi kotimajoitus ja tuomariston palautetilaisuus, jossa jokainen kilpailija saa tuomariston jäseniltä henkilökohtaisen palautteen, kasvokkain. Nuorelle laulajalle tämä voi olla kilpailun kohokohta.
 
Kilpailijat kokivat, että jokainen otettiin vastaan arvokkaana, sijoituksesta välittämättä. Erilaiset kohtaamiset ja järjestäjän huolenpito olivat monille elämys. Kilpailu ei ole pudottamista vaan oppimiskokemus. ”Kilpailijat arvostivat myös sitä, että kilpailu saattoi jatkua vielä putoamisen jälkeen. Moni jäikin seuraamaan kilpailua ja osallistui esimerkiksi mestarikursseille”, Pétas kertoo.
 
Elämyksekästä ohjelmaa tarjosi myös Singer's Studio -keskustelutilaisuus, laulajien kohtaamispaikka, joka järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Gustav Djupsjöbacka haastatteli tuomariston jäsentä, tähtisopraano Deborah Voigtia, joka kertoi elämästään ja vastaili yleisön kysymyksiin. "Kilpailijat saivat tästä varmasti paljon”, Pétas toteaa. ”Laulajat tarvitsevat mahdollisuuksia verkostoitumiseen, ja siihen pitää tarjota tilaisuuksia.”

Urheilujuhlan tuntua

Seitsemäs Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu kruunasi Suomen Kulttuurirahaston 75-vuotisjuhlinnan. Vuoteen 2009 verrattuna kilpailu oli Pétaksen mukaan kasvanut merkittävästi. ”Ei tarvitse olla urheiluihminen tunteakseen, miten tärkeä tapahtuma olympialaiset ovat”, Pétas rinnastaa.
 
Kilpailu näkyi ja kuului monissa medioissa ja kaikkien huulilla, myös niiden, jotka eivät tavallisesti kuuntele taidemusiikkia. ”Kisan olemassaolo tavoitti nyt aiempaa laajempia joukkoja, ei vain kulttuuriväkeä vaan myös tavallisen uutisvirran seuraajan. Perusviestimme korkeatasoisesta, merkittävästä tapahtumasta on selvästi piirtynyt ihmisten mieleen”, hän toteaa tyytyväisenä.
 
Tähän vaikuttivat esimerkiksi panostus sosiaaliseen mediaan sekä Yleisradion harvinaisen vahva mukanaolo. Koko kilpailu oli katsottavissa verkkostriimeinä, ja sekä välikilpailu että finaali lähetettiin suorana Yle Teemalta. ”Lisäksi Yle tuotti studio-ohjelmia paikan päällä väliajoilla ja tuloksia odotellessa. Halutessaan kuulija saattoi imeä Helin-tunnelmaa koko ajan. Olemme yhteistyöstä kiitollisia. Moniin kansainvälisiin kilpailuihin verrattuna olemme täällä Suomessa onnekkaita, että Yleisradio on valmis panostamaan musiikkikilpailujen uutisointiin näin laajasti”, Pétas sanoo. ”Kun kilpailu on esillä monessa paikassa, se kumuloituu ja kasvaa koko ajan.”
 
Pétaksesta tuntuu, että kotimaassa kilpailu ei juurikaan enää voi kasvaa ja katse suuntautuukin kansainvälisyyteen. Vuoden 2009 jälkeen tehty työ ja tämävuotinen kilpailu selvästi lisäsivät Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun tunnettuutta ulkomailla juuri aktiivisen verkkoviestinnän ansiosta, mutta Pétas uskoo, että tässä voidaan mennä vielä paljon pitemmälle. ”Tämä vaatii työtä, etenkin kun kilpailu järjestetään vain joka viides vuosi.” Hän näkee, että seuraavaan kilpailuvuoteen 2019 mennessä Mirjam Helin -kilpailu tulee vielä nykyistä paremmin juurruttaa kansainväliseen tietoisuuteen.
 
Kansainvälistä brändiä rakennetaan pitkälti internetin avulla: sosiaalinen media ja striimaus ovat avainasemassa näkyvyyden ja uskottavuuden luomisessa, mutta myös henkilökohtainen pr-työ. Maailman musiikkikilpailujen joukossa Kansainvälisellä Mirjam Helin -laulukilpailulla on jo esikuvallinen asema. Tämä ilmeni Pétakselle Kansainvälisten musiikkikilpailujen maailmanliiton kokouksessa Genevessä lokakuussa. ”Sosiaalisen median käyttöä pidettiin esimerkillisenä, ja monet kertoivat imeneensä meiltä ideoita. Tämä osoittaa, että osaamme uudistua ja edustamme kansainvälisten musiikkikilpailujen eturintamaa.”
 
Yksi innostusta herättänyt idea oli varjoraati, joka Singer's Studion ohella oli tämän vuoden uutuus. Idea nuorista ammattilaisista koostuvasta riippumattomasta raadista lanseerattiin Suomessa ensimmäistä kertaa Paulon sellokilpailussa 2013. ”Varjoraadin kautta halusimme tuoda kilpailuesityksiin uusia näkökulmia sekä osoittaa, ettei kilpailussa ole oikeaa ja väärää”, Pétas taustoittaa.
 
Varjoraati bloggasi koko kilpailujen ajan ja osallistui Ylen lähetyksiin. Siinä toimivat sopraano Jenni Lättilä (puheenjohtaja), mezzosopraano Ann-Marie Heino, tenori Petri Bäckström, baritoni Joonas Asikainen ja lied-pianisti Juho Alakärppä.

Kroatia ponnahti Helin-kartalle

Välikilpailu ja finaali käytiin nyt ensi kertaa Helsingin Musiikkitalossa. Kansainvälisesti tunnettu suurareena nosti entisestään kilpailun näkyvyyttä, ja laulajat pääsivät esittämään jo puolivälierän resitaalinsa tämän luokan konserttisalissa. Finaalissa mukaan tuli Radion Sinfoniaorkesteri Hannu Linnun johtamana, ja lopuksi finalistit pääsivät vielä konsertoimaan Tampere Filharmonian kanssa. Näin tapahtuman mittakaava kasvoi koko ajan aina huippukohtaan asti.
 
Tämän vuoden kilpailussa puhutti Ukraina ja Krotia -ilmiö. Kilpailuun osallistui neljä ukrainalaista ja kolme kroatialaista, joista yhteensä neljä ylsi palkintosijoille. ”Kilpailumme on aiemminkin nostanut kansainväliseen tietoisuuteen laulajia itäisestä Euroopasta, Venäjältä ja Aasiasta”, Pétas sanoo. Niin nytkin. Yksi syy saattaa olla se, että kilpailuun osallistuminen on tehty taloudellisesti mahdollisimman helpoksi. ”Kilpailijan ei tarvitse matkustaa esikarsintaesityksiin eikä ilmoittautumismaksuja ole, ja lisäksi kilpailijan on mahdollista saada mm. ilmainen kotimajoitus, matka-avustusta ja päivärahaa kilpailupäiviltä. Kilpailu voi olla superäänen ponnahduslauta kansainväliseen kuuluisuuteen, vaatimattomistakin oloista”, Pétas selvittää.
 
Esikarsintavaiheessa mukana oli laulajia kaikista maailmankolkista, mutta voittajat ovat kotoisin idän suunnalta. ”Kaikki lahjakkaat laulajat eivät enää ole valmiita ryhtymään taiteilijan ammattiin tai opiskelemaan monipuolista ohjelmistoa, jota kilpailumme vaatii. Selvästi idässä tähän löytyy intohimoa. He ovat valmiita tekemään töitä saadakseen tulevaisuuden laulun parista”, Pétas pohtii. ”Mirjamin tavoin aion innolla seurata kilpailijoittemme kehittymistä ja uraa.”

Teksti: Auli Särkiö
Kuvat: Heikki Tuuli