Koloratuuritaituri sädehti voittoon vuonna 2009

Venäläinen 19-vuotias sopraano Julia Lezhneva valloitti kuudennessa Kansainvälisessä Mirjam Helin -laulukilpailussa niin tuomarit ja kriitikot kuin yleisönkin. Pieni ja hento superlahjakkuus antoi kevyen äänensä soljua lumoavasti suoraan kuulijoiden sydämiin. Kisan kuopus vei voiton.

"Kilpailuesitys on hyvä, kun nautin suorituksestani. Onnistumisessa on kolme osatekijää: kuulija saa mielihyvää, minä saan tyydytystä ja tuomaristo on minuun tyytyväinen. On tärkeää, että laulaessa on sielu mukana, ja että laulu vaikuttaa kuulijaan. Hän ei saa unohtaa salista poistuessaan, mitä ja miten lauloin. On aivan sama, puhuvatko kuulijat minusta hyvää vai pahaa, kunhan jätän heille jonkin vaikutelman."

Nuoruuden ehdottomuutta henkivä tavoite täyttyi Helsingissä elokuussa 2009, kun vasta 19-vuotias sopraano Julia Lezhneva voitti kuudennen Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun kovatasoisen naisten sarjan. Vuoden 1994 voittaja, sopraano Kirsi Tiihonen totesi lumoutuneena jo alkueriä seuratessaan, että Julialla on sisäinen lamppu, joka valaisee hänen olemuksensa lavalla.

Mirjam Helin -laulukilpailu oli Julialle kolmas suuri koitos. Hän on voittanut Pietarissa Elena Obratzovan nimeä kantavissa laulukilpailuissa jo kahdesti pääpalkinnon: ensimmäisessä kansainvälisessä nuorten solistien kilpailussa vuonna 2006 ja viidennessä kansainvälisessä oopperalaulajien kilpailussa 2007. Muitakin palkintoja Julialle on sadellut Venäjän musiikkifestivaaleilta 14-vuotiaasta asti.

"Ilmapiiri oli Helsingissä suurenmoinen. Järjestelyt toimivat uskomattoman hyvin, kilpailuohjelma eteni kellontarkasti. Kaikki ottivat meidät lämpimästi vastaan. Laulajat olivat hyviä ja avoimia, vilpittömiä. Monissa laulukilpailuissa varsinkin Venäjällä ilmenee kateutta. Helsingissä sitä ei ollut."

Julia Lezhneva asuu edelleen Moskovassa, mutta konsertoi enimmäkseen Pietarissa. Sinne häntä jatkuvasti kositaan, siellä häntä rakastetaan.

"Jos yleisö pitää esityksestä, tiedät toimineesi oikein. Ellei pidä, on analysoitava, miksi. Yleisö on kaikki. Helsingissä on yhtä eläytyvä yleisö kuin Pietarissa. Englantilaiset ovat pidättyväisempiä", Cardiffin kansainvälisen lauluakatemian opiskelija tietää. Muun muassa Dame Kiri Te Kanawa ja Ileana Cotrubas ovat opettaneet häntä Mestariluokillaan.

Verenperintönä musikaalisuus

Julia Lezhneva syntyi joulukuussa 1989 Sahalinin saarella Itä-Siperiassa. Isä työskenteli geofyysikkona, äiti omistautui ainoan lapsensa hoivaamiseen. Julia alkoi harrastaa musiikkia viisivuotiaana. Hän oivalsi äänensä erityislaadun 11-vuotiaana laulaessaan suihkussa. Perheen muutettua Moskovaan Julia opiskeli laulua ja pianonsoittoa lasten musiikkikoulussa ja Venäjän tärkeimpiin kuuluvan musiikkioppilaitoksen, Tšaikovski-konservatorion, musiikkilukiossa. Hän valmistui sieltä erinomaisin arvosanoin keväällä 2007. Koulutovereiden joukosta Julia löysi nykyisen pianistinsa ja poikaystävänsä Mihail Antonenkon.

"Opiskelin laulun lisäksi pianonsoittoa, mutta en ollut siinä kovin hyvä. Mihail sen sijaan oli yksi parhaista. Kun olimme kolmannella vuosikurssilla, kysyin, haluaisiko hän työskennellä kanssani. Mihail ei ollut koskaan kuullut minun laulavan, mutta suostui kuitenkin kokeilemaan. Kun sitten lauloin Mihailille, hän oli myyty. Sain erinomaisen pianistin, tukijan ja kannustajan. Mihail innosti minua myös osallistumaan Mirjam Helin -laulukilpailuun ja teki puolestani kaikki ilmoittautumiseen liittyvät työt."

"Tiede ja musiikki ovat hyvin lähellä toisiaan. Isäni isoisä oli aivotutkija ja viulisti. Hän asui seitsemän vuotta Saksassa ja toi perheelle tuliaisiksi liedejä. Isän suvussa on ollut seitsemän sukupolven ajan pappeja, joiden työhön kuuluu olennaisesti laulaminen. Äitini lauloi nuorena romansseja", Julia esittelee musikaalista taustaansa.

"Nyt haluan oppia laulamaan liedejä saksaksi. Uskon, että se on hyväksi äänelleni."

Barokin mestarit matkaseurana

Keväällä 2010 Julia Lezhneva lähtee kapellimestari Giovanni Antoninin johtaman barokkiorkesterin kanssa kiertueelle Eurooppaan. Barbican Hallissa Lontoossa esitetään toukokuun lopulla Antonio Vivaldin ensimmäinen ooppera Ottone in villa, jossa Julia laulaa komean nuorukaisen, Caio Silion, osan. Hänen kilpakosijansa on Rooman keisari Ottone - tenori Topi Lehtipuu. Ooppera esitetään myös Milanossa.

"Musiikillinen tieni alkoi barokkimusiikista. Nautin siitä suunnattomasti edelleen. Toisaalta mielimusiikilta maistuu kaikki se, mitä kulloinkin laulan. Bach, Berlioz ja Debussy ovat nyt suosikkejani", Julia kertoo. Laulajista hän nimeää kaksi ihailunsa kohdetta: amerikkalaisen draamallisen sopraanon Rosa Ponsellen (1897-1981) ja italialaisen mezzosopraanon Cecilia Bartolin (1966-).

"Löysin Ponsellen äskettäin, kun opettajani soitti hänen levyjään. Miten upea ääni hänellä oli vielä vanhanakin. Tämä Metropolitanin suurin tähti oli myös Maria Callasin idoli. Cecilia Bartoli taas oli ensimmäinen laulaja, joka teki minuun jo 11-vuotiaana unohtumattoman vaikutuksen. Mirjam Helin -laulukilpailun jälkeen saan Bartolilta yksityistunteja Zürichissä. On upeaa, että pääsen keskustelemaan hänen kanssaan."

Julia lauloi loppukilpailussa Jules Massenet'n Manonin aarian "Allons! il le faut... Adieu, notre petite table"sekä Giacomo Rossinin Zelmiran aarian "Riedi al soglio". Entä toiverooli? Se on suuri: Rossinin TuhkimooopperanCinderella.

"En varmaan laula sitä moneen vuoteen, enhän ole vielä mezzosopraano", Julia arvelee. "Haaveilen vapaanartistin urasta, mutta sitä ennen on opiskeltava paljon. Mirjam Helin -laulukilpailun voitto tuntuu uskomattomalta. Se kannustaa kehittymäänyhä paremmaksi."

Julia laulaa joka päivä, mutta maltillisesti. Jos ääni kuulostaa hyvältä, neljännestuntikin riittää.

"Luotan itseeni, ja pidän huolta äänestäni. En harjoittele tiukasti kuten urheilijat. Muistan myös liikkua raittiissa ilmassa, rentoutua ja levätä. Jos aikaa jää, tapaan ystäviäni, piirrän ja teen ristipistotöitä. Olen nuori, terve ja lahjakas. Musiikki täyttää elämäni. Olen onnellinen."

teksti: Mariitta Hämäläinen
kuva: Heikki Tuuli