Jorma Silvasti: "Korkean profiilin kilpailu, inhimillisyyttä unohtamatta"

Tuomariston puheenjohtaja, tenori Jorma Silvasti iloitsee vuoden 2009 tuomariston kokoonpanosta, joka edustaa sekä kokemusta että uusia näkemyksiä. Silvasti haluaa säilyttää tälle kilpailulle tyypillisen lämpimän tunnelman siitäkin huolimatta, että Mirjam Helin ei enää ole läsnä.

Jorma Silvasti tekee vuoden 2009 Mirjam Helin -laulukilpailussa paluun kilpailuareenoille, tuomariston puheenjohtajana. Hän on viimeksi ollut mukana kilpailutilanteessa vuonna 1982 voittaessaan Timo Mustakallio -kilpailun Savonlinnassa. Taide ja kilpaileminen ovat Silvastin mukaan yhteen sovitettavissa, vaikkakin asetelma on ristiriitainen. Yhtäältä nuorille taiteilijoille on hyvä tarjota kilpailujen kaltaisia kanavia päästä esille. Ei sovi myöskään vähätellä kilpailujen taloudellista merkitystä; palkintorahat voivat esimerkiksi mahdollistaa lauluopintojen jatkuvuuden. Toisaalta Silvasti on hyvin tietoinen siitä, että kyse on makuasioista.

"Kukaan ei loppujen lopuksi pysty sanomaan, kuka on maailman paras sopraano, tenori tai basso", hän sanoo. "Kilpailutilanteessa joukko nuoria lahjakkuuksia on pantava paremmuusjärjestykseen. Me tuomariston jäsenet toimimme itsenäisesti, ja jokainen meistä muodostaa oman käsityksensä. Ainoa reilu tapa yhdistää nämä käsitykset on käyttää puhdasta matematiikkaa."

Laulu on lajina vaativa. Tekniikan lisäksi henkisillä valmiuksilla on suuri merkitys. Jopa kokeneelle ammattilaiselle instrumentti on arvoitus. Jorma Silvasti kertoo: "Jokainen esitystilanne on erilainen. Siihen vaikuttavat henkilökohtaiset syyt ja tuntemukset, jopa sattuma. Tehtävämme tuomaristossa on tarkastella tiettyä hetkeä ajassa, kilpailuajankohtaa. Joukko nuoria, lahjakkaita ihmisiä tekee siinä hetkessä parhaansa.

"Voittaminen ei sinänsä takaa mitään. Saattaa olla niin, että toiseksi tai kolmanneksi kilpailussa jäävä laulaja saa tappiosta enemmän voimia kehittyä eteenpäin. Voitto antaa hetken julkisuuden, mutta todelliset mitalit laulajan on ansaittava ammatillisessa elämässä. Se on paljon pitempi ja vaativampi kilpailu."
 

Tasapainoinen sekoitus

Maailman laulukilpailut kilpailevat hyvistä osallistujista myös keskenään. Kilpailuja voidaan arvioida tietyin kriteerein: ketkä ovat aiemmin voittaneet ja sittemmin menestyneet, millaisista palkintosummista on kyse, onko tuomaristo mielenkiintoinen. Jorma Silvasti sanoo: "Nämä houkuttimet ovat tämän kilpailun kohdalla kunnossa."

Vuoden 2009 kilpailun tuomaristo kunnioittaa perinteitä mutta tuo mukaan työskentelyyn myös uusia kasvoja. Tuomaristo koostuu sekä aktiivisesti uraa tekevistä että jo aktiiviuransa jättäneistä, kokeneista artisteista. "Vuonna 2009 tuomariston keski-ikä putoaa edellisistä kilpailuista selvästi", sanoo Jorma Silvasti. "Olemme toivoakseni onnistuneet tekemään tasapainoisen sekoituksen, jolla saadaan hyviä ratkaisuja aikaiseksi.

"Tuomarien valintaprosessissa kohtasimme muutaman harmittavan kieltäytymisen aikatauluongelmista johtuen, mutta kaiken kaikkiaan emme joutuneet tinkimään piiruakaan tuomariston tasosta. Minulla on ilo saada työskennellä hienojen kollegoiden kanssa!"

 

Kilpailun hengetär

Jorma Silvasti tunsi Mirjam Helinin henkilökohtaisesti. "On suuri menetys, että hän ei ole enää läsnä; kilpailun hengetär ei ole fyysisesti paikalla. Mitä se tarkoittaa käytännössä ja muuttuuko tapahtuman ilmapiiri, sitä emme tiedä", hän sanoo.

Mirjam Helin seurasi poikkeuksellisen aktiivisesti kilpailuun osallistuneiden suojattiensa uraa - myös kilpailujen jälkeen. Hän matkusti katsomaan konsertteja ja piti yllä kirjeenvaihtoa. Jorma Silvasti sanoo: "Mirjam oli eräänlainen äitihahmo, joka piti laulun lapsista huolen. Mirjam toi omalla persoonallaan tähän kilpailuun tiettyä pehmeyttä ja inhimillisyyttä.

"Vaikka Mirjam ei enää istu katsomossa, yritämme edelleen pehmentää kilpailuasetelmaa esimerkiksi perhemajoituksella, mestarikursseilla ja monenlaisella sosiaalisuudella. Siitäkin huolimatta, että jokainen tietää koko ajan kilpailevansa."

Jorma Silvasti on vakuuttunut, että vuoden 2009 Mirjam Helin -laulukilpailusta tulee monin eri tavoin antoisa. Ehkä juuri siksi, että taide ja kilpaileminen muodostavat hedelmällisellä tavalla ristiriitaisen kokonaisuuden.

Teksti: Sini Koskimies
Kuva: Heikki Tuuli