Haasteet ja huolenpito vetävät laulajia Helsinkiin

Seurasimme viittä laulajaa koko kilpailun ajan. Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun ohjelmistollinen monipuolisuus antaa tilaa monenlaisille persoonille. Yksi asia oli selvä: kilpailuun ei tulla etsimään voittoa, vaan oppimaan uutta ja kohtaamaan inspiroivia ihmisiä.

Tasapainoon punnerruksilla ja joogalla

Kilpailun suomalaisviisikon ainoaan mieheen kohdistuivat kotiyleisön ja -median edessä kovat paineet. Waltteri Torikka, 30, myönsi alkuerien jälkeen, että jatkopaikka toi suuren helpotuksen: alkuerissä oli hieman vaikea rentoutua, mutta välierissä pääsi nauttimaan musiikista. ”Kilpailu oli uniikki kokemus, sillä laulajat olivat hyvin mielenkiintoisia ja keskenään erilaisia”, baritoni summaa. ”Tämä oli itselleni toistaiseksi kovatasoisin kilpailu, ja olen iloinen, että pääsin välieriin asti. Asioilla on tarkoitus järjestyä niin kuin niiden pitää.”

Baritonien poikkeuksellisen kova taso tuntui Torikasta kannustavalta: tässä porukassa ei tarvinnut hävetä mitään. Mutta onko muusikoiden vertaileminen kilpailuissa ylipäätään mahdollista? Ovatko kilpailutulokset sattumankauppaa? ”Tekninen osaaminen on konkreettinen ja siinä mielessä mitattava asia”, Torikka pohtii. ”Mutta ihmiset vaikuttuvat erilaisista laulajista. Kuitenkin esiin tuntuvat nousevan ne, jotka parhaiten kykenevät kommunikoimaan yleisön kanssa.”

Alkuerissä Waltteri vakuutti Mozartilla, joka on hänen vahvuuksiaan: Mozart on aina tuntunut erityisen luontevalta laulettavalta. Välieräohjelma taas painottui Sibeliuksen lauluihin. ”Halusin tehdä omannäköiseni kokonaisuuden, joka olisi myös kaari Sibeliuksen laulutuotannosta varhaisista lauluista myöhäisempiin, sellainen suomalainen mielenmaisema. Aika synkkäsävyinen siitä lopulta tuli!” hän naurahtaa.

Esiintyminen kilpailujärjestyksen loppupuolella johti siihen, että suomalaisbaritonin oli ennen kaikkea pidettävä keskittyminen kasassa. Miten hän valmistautuu esitykseen? ”On tärkeää tunnustella kehon tilaa, että onko flegmaattinen vai ylivirittynyt olo. Sen mukaan punnerruksia, joogaa tai hengittelyä, että löydetään tasapainoinen fyysinen olemus.”

Iloinen lied-taitaja

Vuoden 2014 Kansainvälisistä Mirjam Helin -laulukilpailuista muistettaneen korkeatasoisen laulutaiteen ohella alkuerien superhelle. Sibelius-Akatemian konserttisalissa kuumuus asetti laulajille erityishaasteen, mutta saksalainen Björn Bürger ei ollut olosuhteista moksiskaan: ”On vain hyvä, että kroppa on valmiiksi lämmin!” Alkuerissä hän esitti Papagenon vekkulimaisen ”Ein Mädchen oder Weibchen” -aarian, ja papagenomaisen hilpeä 28-vuotias baritoni olikin, vaikka kisataival katkesikin alkueriin.

Viime kaudesta alkaen Frankfurtin oopperassa laulaneelle Björn Bürgerille Mirjam Helin -laulukilpailu oli tuttu etenkin vuoden 1989 voittajan, saksalaisen René Papen myötä. Hän kertoo, että valmistautumisessa tärkeintä ohjelmiston huolellinen valikointi ja omien vahvuuksien ymmärtäminen. Erityisesti lied on baritonille rakasta: ”Se on ääntä puhtaimmillaan.” Entä miten syntyy intensiivinen tulkinta keskellä kilpailustressiä? ”Rauhallinen, virtaava hengitys on kaiken avain, on kyseessä sitten hienojakoinen lied tai ooppera-aaria”, Bürger vastaa.

Hänestä mestarikurssit ja erityisesti uusi Singer's Studio -keskustelutilaisuus lisäsivät kilpailukokemuksen ainutlaatuisuutta. Myös kesäisestä Helsingistä baritoni nautti yhdessä vaimonsa kanssa. ”Olemme pyöräilleet ja uineet”, Bürger kertoo. ”Liikunta pitää pään kirkkaana, ja on hyvä ajatella välillä muutakin kuin laulamista!”

Rajoja rikkova kontratenori
 
Toista kertaa Mirjam Helin -laulukilpailuun osallistunut kontratenori Siman Chung, 30, oli onnellinen sijoittumisestaan välieriin, vaikka rahkeet eivät vielä riittänetkään finaaliin asti. Jo edellisellä kerralla viisi vuotta sitten häneen tekivät vaikutuksen isäntäperhe, lämmin vastaanotto sekä innostunut yleisö. ”Olen käynyt monissa kilpailuissa, ja tämä on ehdottomasti parhaiten järjestetty”, hän kiittelee.

Korealainen Chung pitää Mirjam Helinien vaativaa ohjelmistoa arvokkaana haasteena. Kilpailusuoritukset ovat kuin pieniä konsertteja, joissa saa monipuolisesti esitellä osaamistaan. ”Kilpailut ovat tärkeitä, jotta voi arvioida oman tasonsa. Ne myös antavat etenemismahdollisuuksia ja opettavat kestämään paineita, mikä on hyvin tärkeää laulajalle”, hän kuvailee.

Chung lauloi välierässä muun muassa ranskalaisia lauluja sekä Rinaldon aarian Händelin samannimisestä oopperasta. Händel on edelleen kontratenorien ydinohjelmistoa, Chung toteaa, ja hän nauttii säveltäjän sankarihahmoista. ”Panostan siihen, että teen koko ajan hahmoa ja olen sisällä musiikissa”, hän sanoo. ”Laulan itselleni ja yleisölle, se on tärkeintä.”

Chung haluaisi kuitenkin tehdä monenlaisia rooleja, myös sellaisia, joihin ei yleensä miehitetä kontratenoreita. Esimerkiksi mezzosopraanoille kirjoitetut dramaattiset housuroolit kiehtovat. ”Tästä on paljon mielipiteitä. Joskus Cherubino saattaa olla kontratenori, mutta aina siitä ei pidetä. Riippuu aina tuotannosta, millaisia rooleja kontatenorin annetaan tehdä”, hän kuvailee tilannetta.

Kontratenoreille kirjoitetuista moderneista rooleista Simania kiinnostaa esimerkiksi Brittenin keijukuningas Oberon, mutta hän ei halua tyytyä kontratenoreille perinteisesti varattuun muottiin, joka koostuu vanhasta ja uudesta musiikista ja jossa ääni-ihanne on instrumentaalisen kuulas. ”Pyrin eroon kontratenoreihin yhdistetystä falsetto-ajatuksesta ja osoitan, että laulan koko kropallani”, hän kertoo. Chung herättikin kilpailussa huomiota äänensä runsaudella ja kauniilla, vahvalla soinnilla. Hän sanoo, ettei halua rajata ohjelmistoaan keinotekoisesti vaan laulaa sellaisia tekstejä, jotka häntä puhuttelevat.

Miten Chung päätyi kontratenoriksi? ”Opiskelin alunperin viulua, mutta minulla on aina ollut varsin korkea ääni. Kerran vitsailin sopraanoystävälleni, että minäkin voisin laulaa saman kappaleen kuin hän. Eräs opettaja sattui kuulemaan lauluni ja suositteli innokkaasti kontratenoriopintoja.”

Suomalaisjuurilla

”Olen vielä ihan hämmentynyt, tämä on ensimmäinen matkani”, lauloi Elaina Moreau Massenet'n Manonina, ja tosiaan, nämä olivat 25-vuotiaan kanadalaissopraanon ensimmäiset suuret laulukilpailut. Jatkosta karsiutuminen heti ensimmäisen erän jälkeen ei himmentänyt Moreaun aurinkoista olemusta ollenkaan. ”En tullut tänne menestymään vaan nauttimaan, ja siinä onnistuin”, hän toteaa onnellisena alkukilpailusuorituksensa jälkeen. ”Täällä on ollut upeaa.”

Juuri opinnoistaan valmistunut sopraano tähtää seuraavaksi jonkin amerikkalaisen oopperatalon Young artist -ohjelmaan. Lueskellessaan koulutusohjelmiin pyrkineiden laulajien cv:itä hän törmäsi kansainväliseen Mirjam Helin -laulukilpailuun. Se kiinnitti hänen huomionsa heti. ”Kilpailuohjelman monipuolisuus vetosi minuun, sillä pyrin olemaan mahdollisimman monipuolinen laulaja”, hän kertoo. Niin barokki kuin kanadalainen uusi musiikki ovat Moreaulle läheisiä. ”Haluan aina olla rehellinen sille, mitä teen. En vain laula, vaan kerron tarinaa”, hän kuvailee periaatteitaan.

Kilpailun luonne ei silti ollut ainoa syy, joka houkutteli Moreaun Helsinkiin: hänen äidinpuoleinen sukunsa on kotoisin Suomesta. Elaina vieraili täällä nyt ensimmäistä kertaa ja sai tavata äidinpuolen sukulaisiaan. ”Ymmärrän yhä paremmin isoäitiäni, joka aikoinaan lähti täältä Kanadaan. Söin Helsingissä karjalanpiirakoita ja ruisleipää, jotka olivat aivan kuin ne, mitä hän tapasi leipoa lapsuudessani! Laulaessani ajattelin häntä paljon.”

Moreau oli luullut, että toisten, kokeneempien kilpailijoiden kuunteleminen olisi hermostuttavaa. ”Päinvastoin, se oli fantastista! On ollut todella inspiroivaa ja nautittavaa kuunnella toisia laulajia. Se on erittäin tärkeää kilpailuissa.”

Valoisasti hymyilevä sopraano on täynnä intoa. ”Viime aikoina olen oppinut todella paljon. Tulevaisuuden suhteen kaikki on avoinna, se on hurjaa mutta ihanaa”, hän kuvailee tunnelmiaan.

Barokkipersoona

Yhden kilpailun koskettavimmista ja samalla eksoottisimmista alkueräkappaleista tarjosi espanjalainen mezzosopraano Anna Brull laulaessaan Federico Mompoun katalaaninkielisen laulun ”Ylläsi vain kukat”. Brullille, 27, oli tärkeä kokemus saada laulaa omalla äidinkielellään – siihen ei tarjoudu juurikaan mahdollisuuksia konserttielämässä.

Lähinnä Brullin sydäntä on kuitenkin barokki. ”Olen tuntenut jo kauan, että vanhempi ohjelmisto sopii äänelleni ja persoonalleni. Ja kilpailuissa tulee esittää juuri ohjelmistoa, joka tukee persoonaa”, hän taustoittaa.

Brull on erikoistunut housurooleihin eli kastraatille tai mezzosopraanolle sävellettyihin mieshahmoihin. Valinnanvaraa riittää barokista Mozartiin ja Bellinistä Richard Straussiin, jonka Ruusuritari-oopperan Octavian onkin Brullin unelmarooli.

”Nautin miesroolien näyttelemisestä, ja näytteleminen on aina myös leikkiä, peliä”, hän korostaa. Nykyään Saksassa ja Itävallassa asuva Brull kertoo, että katalaanissa – kuten suomessa – soittamista, näyttelemistä, esittämistä ja leikkimistä ilmaistaan omilla sanoillaan. Kun hän aikoinaan huomasi, että esimerkiksi saksassa ja englannissa näistä kaikista käytetään vain yhtä verbiä – spielen, play – hän oivalsi toimintojen yhteyden. Sillä oli tärkeä vaikutus hänen muusikonidentiteetilleen.

Mirjam Helin -kilpailuun Brullin houkutteli arvovaltainen tuomaristo. ”Tiesin, että tässä joukossa arvostettaisiin myös barokkiosaamista”, hän lisää. ”Järjestely on upea, ja olen tuntenut oloni todella tervetulleeksi ja rentoutuneeksi. On upeaa, että laulajista huolehditaan näin hyvin.”

Anna Brull oli kilpailukokemukseensa tyytyväinen, vaikka oma sekä muutamien hänen ihailemiensa laulajien karsiutuminen alkukilpailun jälkeen kirpaisikin. Erityisen kokemuksesta teki lämpöinen yhteys muiden kilpailijoiden kanssa. ”En ole muissa kilpaluissa kokenut näin mukavaa ja tervettä verkostoitumista kilpailijoiden kesken”, mezzosopraano iloitsee ja muistelee ennen välieriä tehtyä Suomenlinnan reissua, jossa pudonneet ja jatkaneet seurustelivat yhdessä. ”Se oli hyvin arvokasta."

Teksti: Auli Särkiö
Kuvat: Heikki Tuuli