Callas herätti Kuuban laululinnun

Vuoden 2004 Mirjam Helin -kilpailun naisten sarjan voittaja Eglise Gutiérrez on löytänyt omimman laulutyylinsä ja ohjelmistonsa italialaisesta 1800-luvun bel cantosta, erityisesti Bellinin ja Donizettin oopperarooleista.
Hänen sopraanonsa on tähän musiikkiin täydellinen instrumentti: se taipuu kevyen haltioituneesti virtuoosisiin kuvioihin, ja hänellä on taito punoa yksinkertaista mutta samalla tunnekylläistä legatolinjaa.
 
Kesän 2009 Savonlinnan oopperajuhlilla Gutiérrez valloitti jo toistamiseen Donizettin Lucia di Lammermoorin nimiroolissa. Sen hulluuskohtaus kirvoitti yleisöstä valtavat suosionosoitukset. Näin tapahtuu myös monilla muilla maailman huippunäyttämöillä.
 
Seuraava kausi on Gutiérrezin uran merkittävimpiä, sillä hän debytoi monessa tärkeässä oopperatalossa. Syksy alkaa Lontoon Covent Gardenissa Donizettin oopperassa Linda di Chamounix. Esitys levytetään. Covent Gardenin kanssa on sovittu myös jatkosta: hän laulaa Tuhkimossa, Rigolettossa ja La Traviatassa.
 
Sen jälkeen ovat debyyttivuorossa mm. Madridin Teatro Real, Firenzen Maggio Musicale Dresdenin Semperoper ja Zürichin ooppera.
 
”Niin, olen onnellinen, että bel canto on palannut tässä määrin oopperatalojen ohjelmistoon, sillä se tietää työtä minulle”, laulajatar naurahtaa. ”Haluan keskittyä nyt tähän ohjelmistoon ja ehkä laajentaa sitä ranskalaisella musiikilla. Raskaampiin rooleihin en aio siirtyä, sillä haluan varjella ääneni ominaislaatua.”
 
Gutiérrez on syntynyt Holguinissa, Kuubassa mutta viettänyt nuoruutensa Havannassa. Hän luonnehtii suhdettaan oopperaan kohtaloksi:
 
”Nuorena vihasin koko taidemuotoa, tai oikeastaan en tiennyt siitä mitään. Opiskelin kitaransoittoa, mutta sillä saralla Kuubassa on todella kova kilpailu. Olin kiinnostunut myös näyttelemisestä, ja aioin pyrkiä teatterikouluun”, hän kertoo.
 
”Eräs ystäväni oli kuullut minun laulavan huvikseni ja ehdotti, että pyrkisin sen sijaan oopperapuolelle, koska sielläkin saa näytellä. Aluksi suhtauduin ideaan vitsinä, mutta päätin sitten kokeilla, ja pääsin sisään. Ensimmäinen opettajani antoi minulle Maria Callasin cd-levyn, ja rakastuin siihen oitis. Se muutti elämäni.”
 
Toinen elämää muuttanut käänne oli mahdollisuus siirtyä Yhdysvaltoihin vuonna 1997. ”Se avasi kaikki silmäni ja oli minulle ammatillisesti välttämätön siirto. Kuubassa en ole pystynyt käymään tämän jälkeen mutta toivon, että olosuhteet sallisivat sen. Kaipaan Kuubaa ja siellä asuvia perheenjäseniäni ja ystäviäni.”
 
Gutiérrez lauloi kolmen vuoden ajan Floridan Grand Operan kuorossa ja opiskeli Manny Perezin johdolla. Opinnot jatkuivat Philadelphian Laulutaiteen akatemiassa Danielle Orlandon johdolla. Nämä kaski opettajaa ovat olleet hänelle tärkeitä, sillä he suosittelivat keskittymistä bel canto -ohjelmistoon.
 
Alkuperäinen Callas-inspiraatio on seurannut Gutiérrezia taiteellisessa työssä. ”Hän oli ainoita, joka on saanut bel canto -ohjelmistoon raastavaa ilmaisua ja sanojen merkitysten esiin tuontia. Mutta pitää kuunnella Callasin parhaimman kauden levyjä, sillä myöhemmin hän meni vikasuuntaan”,  Gutiérrez tähdentää.
 
Muista laulajaihanteistaan kuubatar mainitsee Montserrat Caballén ja Renata Scotton. ”Ja Edita Gbuberova laulaa yhä täydellisellä tekniikalla yli 60-vuotiaana! Heidän salaisuutensa on tiukka pysyminen valitussa tyylissä. Siinä on minunkin tavoitteeni!”
 
Laulaminen on Gutiérrezille näyttelemistä äänellä. Hän elää tekstin ja musiikin mukana antaumuksellisesti ja täydellä sydämellä. Hän myös muuntelee korukuvioitaan ja koko tulkintaansa niin, että jokainen esitys on aina erilainen.
 
”Bel canto ei ole vain kaunista laulua vaan tiettyyn tekniikkaan ja tyyliin pohjautuvaa kokonaisvaltaista tunteiden ilmaisua. Se vaatii ääneltä suurta ketteryyttä, jota minulla sattuu olemaan. Silti ilmaisu on tärkeämpää – ilman sitä bel cantoa ei ole olemassa.”
 
Hän odottaa innostuneena ensi syksyä, jolloin hän laulaa Madridissa Bellinin Puritaaneja yhdessä tenoritähti Juan Diego Florezin kanssa.
 
”Bellinin tapa säveltää äänelle on aivan omaa luokkaansa. Donizetti on sankarillisempaa, mutta Bellinissä on syvää yksinkertaisuutta ja tietynlaista voipuvuutta, joka joskus on lähellä itkua. Rakastan tätä musiikkia yli kaiken.”
 
Eglise Gutiérrez on traditionaalisten ohjausten kannattaja, ja hän kiittää onneaan, että on saanut laulaa enimmäkseen kauniisti lavastetuissa ja teokselle uskollisissa tuotannoissa. ”Annan silti suuren arvon ovelille ja luoville ohjauksille, kunhan uusissa ideoissa säilyy tarkoitus ja hyvä maku. Teksti on se, mistä aina täytyy lähteä.”
 
Mirjam Helin -laulukilpailuja Eglise Gutiérrez pitää yhtenä uransa tärkeimmistä hetkistä. ”Ohjelmiston laajuus on omaa luokkaansa: ei riitä, että laulaa taidokkaasti aariansa, vaan täytyy hallita kaikki tyylit liediä ja varhaisempaa musiikkia myöten. Tämä oli tärkeä kokemus minulle muusikkona”, hän kertoo.
 
”Mieleen jäi lisäksi yleisön kannustavuus. Alkueristä lähtien tuntui, että kyseessä on konserttitapahtuma, jossa lauletaan yleisölle, eikä niinkään kilpailu. Itse Mirjam Helinin läsnäolo teki minuun myös syvän vaikutuksen. Hänestä välittyi sellainen henkinen tuki ja rakkaus lauluun, jollaista harvoin saa kokea. Hän oli kuin enkeli.”
 
Harri Kuusisaari
 
 
 
09.07.2009 00:00